Pakkasen jälkeen


7.1. LAUANTAI

Eka kouluviikko meni ihan mukavasti, kovassa pakkasessa, jonka takia ei eilen ajettu. Tänään pääsin ajamaan Pipsalla. Suunniteltiin lähtemistä tarhasta, ei ois huvittanu. Ajamaan kun lähettiin niin huomas, että Pipsa oli ollu liikuttamatta pakkasen takia. Nyt se ei kytänny kauheemmin ympärille vaan keskitty olennaiseen. Pellolla se joka kerta näki samassa kohtaa jotain. Välillä hölkkyytettiin niitä, Pipsaa ärsytti juosta Nipsun perässä, mutta ohikaan ei kärryjen kanssa noin vaa menty. Yli ois tietenki varmaan päästy mutta en ottanu riskiä. Välillä päästiin eelle juoksemaan ja sai sitä pidellä sitten. Yhen isomman pukin teki mutta muuten pysy takaosa matalalla. Hirveesti ois Pipsaa haluttanu juosta, se sai semmosia vauhti pyrähdyksiä aina ku näki jotain vähä pelottavampaa ravatessa. Muuten lenkki meni hyvin. Köpöttelimme katokselle ja hoitelin Pipsan talliin. Mulla on ranteessa edelleen se jännetupintulehus ni tuntu tuo vetäminen ranteessa, ei niiin mukavaa.. 

Lupauduin lähtemään Vipin kärryjen kyytiin, ensin tapeltiin suitsien kanssa, loppujen lopuks en ylettäny laittamaan niitä sille. Lähettiin kohti alatietä, enkä enää saanu sitä pidettyä täysin hallinnassa, vaan Tuomon piti ottaa ohjat. Vipillä on iha erillaista ajaa, vaikka hallinta ei oo kunnossa minun ollessa ohjien päässä muttakun se ei kyttää joka asiaa ympäristössä. Tän reissun aikana minä ajoin ne kävely osuudet ja Tuomo ne vauhikkaammat. Aika hyvin ajotettiin tallin kohalle tuleminen, koska auratraktori tuli vastaan mutkan takana, meijän oli tarkotus kiertää kuivaajan kautta alatielle. Mutta käännyttiin takasi ja mentiin suoraa alatielle. Sen jälkeen köpöteltiin katokselle, totesin valjaita pois ottaessa Vipille, että se on ku kerrostalo mun kokosen mielestä. Vippikin pääs talliin muitten luokse.


8.1. SUNNUNTAI

Ratsastuspäivä oli tiedossa, menin iltapvllä tallille. Pyydystin Pipsan tarhasta porkkanan avulla. Suunniteltiin taas lähtemistä jonkun aikaa. Varustoin Pipsan ja päästiin lähtemään kohti alatietä, ei me sinne kyllä eeltä lähetty. Pipsa katteli paalia ja kohta ajo kovaäänisempi traktori maanteillä, joten Pipsan mielestä oli viisaampaa kääntyä takas ja mennä Nipsun perässä. Otettiin mäen alla, tarpeeks kaukana kaikesta pelottavasta keula paikka. Aluks kävelyä jonkun matkaa, Pipsaa ärsytti pumpulit, joten päätä piti hieman ravistella. Hölkättiin pellolle, sielläki Pipsa ois halunnu juosta. Havaittiin hiihtäjä jonkun matkan päässä, nyt se ei jääny tuijjottamaan sitä vaan jatko kävelyä. Päästiin jollekin tielle ja hölkättiin reippaammin, alko siinä lämmin tulla. Oltiin kääntymässä lahentielle tai oikeestaan oltiin jo sillä tiellä, mutta Pipsa näki jotain takana ja hyppäs takaspäin Nipsun ohi. Lähti kipittämään takaspäin, käänsin sen takas ja sitte se sai vielä jonku syöksykohtauksen. Sen jälkeen piti vähä kaikelle töristä ja katella kaula kaarella. Kaarteenperäntiellä ravattiin melkein koko se matka mitä sillä tiellä piti mennä, sisälty siihen yks kävelypätkä. Mun piti repiä hanskat käestä pois ja takkia auki, ku alko olemaan liian lämmin. Käveltiin jonkun aikaa, postilaatikot kierrettiin kaukaa ja kyläntalon eessä olevat autot myös. Oli ravipätkän vuoro, käytiin heittämässä jäällä pieni kävelylenkki, jonka jälkeen jatkettiin ravaamista. Nyt oon tottunu Pipsan raviin ja sain sen oikeen asennon missä en kauheemmin pompi. Pipsaki sai jonku nopeemman vaihteen päälle, Tuomo totes että me hallittiin sivuaskeleet myös ravissa. Eli postilaatikoiden kohalla piti vähä ottaa sivulle päin askelia, että laatikko ei missään nimessä syö Pipsaa. Loppu matka käveltiin tallille, taas se sama paali aiheutti pelkoa, Nipsun piti mennä eeltä. Katokselle selvittiin ja hoitelin Pipsan talliin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti