Pysähtelijä, juoksija ja kävelijä

 Alotetaan vaikka tuosta pysähtelijästä eli Vipistä, koska ratsastin sen ensin. Vippi käveli tarhan perälle heti ku tajus, että otan sen kiinni. Sain sen kiinni, jonka jälkeen alko pään repiminen ja käsivarren hamuaminen. Saatiin se varustoitua ja kiipesin korokkeen avulla selkään. Vippi oli vähän sitä mieltä, että yksin en lähe mutta voijjaan me silti mennä. Vähän väliä piti pysähellä ja kokeilla takaspäin kääntymistä. Kävin Vipin kanssa saman lenkin kun Pipsan kanssa torstaina. Vippi katteli puukasoja vähän tarkemmin, muuta ei katellu. Tultiin takasi pellolle ja annoin Vipin vähän juosta, että jää ja lumi lähtee kavioista. Vippi tais tajuta, että mihin ollaan menossa. Katteli maisemia innokkaana ja pysähtely oli jo tässä vaiheessa jääny vähemmälle. Kuivaajaa ois halunnu lähempää käyä kattomassa mutta päätettiin jättää tällä kertaa tarkistamatta. Hiivittiin mäki alas maantielle ja köpöteltiin tallille. Suoraan sanottuna me laahustettiin katokselle kun päästiin tarhojen kohalle.

Toisena ratsastin Pipsan elikkäs otsikossa tuo juoksija. Nyt ei tarvinnu keskutella tarhassa vaan päästiin suoraan asiaan. Varustoin sen ja kiipesin selkään. Onneks Pipsa on nii rauhallinen, että vyötä uskaltaa selästä käsin kiristää. Aukasin päitset kaulalta ja lähettiin kohti maantietä. Ravattiin pikku pätkä, että ei tulis autoja vastaan. Kyllähä se kannatti, kun päästiin kuivaajan kohalle niin auto meni maantiellä. Pipsan mielestä kaikki lumipaukusta lähtien oli pelottavia, voi kauheeta sitä törinää yhen talon pihassa. Koko ajan tarjos mulle ravia mutta vasta pellon jälkeen annoin ravata, kun liukasteli jään ja lumen takia jota oli kavioissa. Tultiin lahentielle ja siellä piti vähän hötkyillä kun jalustin osu kylkeen. Metän läpi hangessa, puoljuoksua mentiin maantielle. Nyttenkää ei onneks tullu autoja. Viimesessä ylämäessäki tarjos ravia. Katoksilla tultiin ja Tuomo laski lastaussiltaa autosta alas, Pipsa katto sitä ja ilme näytti siltä, että se mietti mitä ihmettä nyt tapahtuu.







Kolmantena ratsastin Nipsun, joka oli kävely tuulella, niinku pitiki. Selkään menossa pientä hermoilua mutta siitä selvittiin. Tehtiin Nipsun kanssa sama lenkki kuin Pipsan. Nipsu kahteli ihan ensmäisenä puukasaa kauempana ja kipitti mäen kuivaajan luo nopeesti, ettei vaan puukasa hyökkää päälle. Nipsu käveli eikä säikkyny mitään. Pellolla oli sitä mieltä, että voitas vaikka takas kääntyä. Njahas sitten tultiin ongelman eteen.. Pellolla oli lato, jonka ohi Nipsu on kyllä menny ainaki kymmenen kertaa. Aina se lato on siinä ollu, mutta silti piti kiertää 5 metrin päästä hangen kautta se. Lähettiin sitä kohti mutta Nipsu löi liinat kiinni ja käänty ympäri. Käänsin sen uuvelleen ja nyt se kokeili hyppiä pystyyn. Käänsin vielä kerran sen ympäri, jonka jälkeen mentiin ojan reunaa pitkin sen ohi. Loppu matkalla ei tapahtunu mitään erikoista, tasasta kävelyä loppuun asti.










Seuraavana vuorossa oli uuteen hevosautoon opetus, Nipsu meni sinne ilman ongelmia. Vippi yritti aluks pistää vastaan mutta lopulta käveli perässä sinne. Pipsaki tuli aika hyvin keskimmäiselle paikalle. Meinasivat vaa olla toisillee vihasia, Pipsa ja Vippi keskenään siis. Pipsan kanssa tultiin vähän reippaammin pois autosta. Vipin kanssa rymyttiin vähän enemmän, en tajunnu vielä sillo että se polkas mun jalkaan hokilla mutta kotona katoin ni mustelmaha siinä jalassa on. Nipsu tuli rauhallisesti pois.


Lauantaina ajetaan, viikolla en varmaankaan käy hevosten luona.