Tänään jäin linja-autosta hevosten luokse ja tungin vaatetta lisää päälle ja oottelin, että saavat Pipsan talliin. Vippiä ei tarvinnut paljoa houkutella tulemaan, kun lahjoin sitä porkkanalla. Varustoin sen ja kiipesin selkään , jonka jälkeen alkoi suostuttelu. Ei huvittanu yhtään lähtee, ois mielummin jääny muitten kanssa tallille. Alamäki kun alas päästiin niin alkoi matkan teko sujua. Kävelin puoleen väliin ennenkö hölkkyytin sitä alas asti. Sanoin Vipille " nyt saat juosta" , kiihdytyksen jälkeen muutama pukki, jalustin lähti multa jalasta ja Vippi alko painamaan samalla ohjille enemmän. Sain sen rauhottumaan ja jatkettiin ravilla.
Toisella kerralla ei ois huvittanu lähteä, mutkan jälkeen kuitenkin sain sen hölkkäämään edes jotenkin, koko ajan tunsin kuinka se kyttäs taaksepäin ja oli semmonen hankala. Toivoa oli ilmassa, että ilman pukkeja selvitään mutta nyt Vippi päätti kokeilla toista tapaa. Alko painamaan ohjille, samalla hetkellä mentiinkin jo laukkaa ja muutaman pukin kautta hetken päästä raville.
Kolmas kerta toden sanoo, alaspäin mentäessä sitä samaa suostuttelua ja kuusien kesytystä. Takaspäin ravailtiin eikä nyt pukitellu enää. Meinas vaan välillä mennä liian kovaa, oikeestaan se ravi oli semmosta, aluksi kiihtyminen, jonka jälkeen kovempaa sitten taas vähän hitaampaa ja lopussa ohjille painaminen ja kovempaa..
Neljäs kerta oli se hankalin kerta. Ei sitten varmana alaspäin, Tuomon piti kävellä eellä, se oli selvästi Vipistä tosi kivaa. Muutaman askeleen se aina otti ravia ja pysähty kun seinään ja odotti, että Tuomo menee edelle. Sain Tuomolta sitten raipan, että saan sen ravaamaan vielä kerran takaspäin. Sehän toimi ja pukkeja tuli Vipiltä palautteeksi. Käännyttiin takasin, totesin Vipille " joku tais jäähä sinne alas, että käyään nyt vielä hakemassa se". Ois halunnu mennä yhtä kovaa alaspäin, mutta tarkotuksena oli hölkätä, joten hillitsin sen menohaluja. Käveltiin sitten porukalla tallille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti