Hallintalaitteet hakusessa



Idean tähän postauksen aiheeseen sain tämän päiväisestä ratsastuksesta sekä myös aikaisemmistakin. On tullut kokeiltua vähän kaikenlaista hevosten kanssa, erilaisia kuolaimia, suitsia yms. Harvoilla ratsuhevosilla käytetään lappuja ratsastaessa, mutta Pipsalla ne on pakolliset tai muuten koko hevonen hajoaa atomeiksi, kun hän näkee jotain jossain. Nipsulla on myös omat pienet jutut, joita ilman ratsastuksesta ei tule oikein mitään. Vipillä ei mitään ihmeellisyyksiä tarvinnut hirveemmin tehdä. 

Aloitan tämän vaikka kuolaimista, joiden kanssa ollaan eniten jouduttu pelaamaan.



 Alussa hevosilla oli paksuhko nivelkuolain. Toimihan se Tötteröllä, joka ei liikkunut eteen eikä taakse päin sekä myös Pojulla. Vipillä ja Nipsulla ei löytynyt jarruja silloin eikä nytkään nivelkuolaimella, vaikka niillä ajetaan nivelkuolaimella. 


Vipillä vaihdettiin ajokuolaimeksi cresendo. Kokeilin sitä ratsastaessa ja toimihan se aluksi. Pysähtymistä ei voinut ajatellakaan cresendon kanssa. Nipsullakin tuli kokeiltua tätä, mutta se oli aivan liian kova kuolain sille. 




Ylemmässä kuvassa on siis nivelkuolain ja toisessa kuvassa on cresendo. Oltiin viime kesänä menossa pellolle ratsastamaan Nipsulla nivelkuolaimella. Siinä yksi ihminen sanoi sitten, että gag-kuolain saattaisi toimia näillä. Se sanoi sitä norsujarruksi eli norsunkin pitäisi pysähtyä sillä. 













Alettiin etsimään seuraavina päivinä gag-kuolaimia ja löydettiin hyvät. Tilattiin ne ja testailtiin niitä laitumella. Nipsu oli muistaakseni koekaniinina. Nipsu oli kuin toinen hevonen. Pysähtyminen ei tietenkään toiminut täydellisesti, mutta jarruja löytyi. Vipillä sama juttu, jarrut alkoi löytymään ja hallinta parani entisestä. Pipsallakin käytin näitä kuolaimia ja käyttäisin edelleen, jos sillä voisi mennä ilman lappuja.















Käytin tässä välissä myös happy mouth ravikuolainta Pipsalla, mutta sen vaikutus hallintaan on alkanut heikentymään, joten vaihdoin nivelkuolaimen sille.







Jatketaan Pipsan henkilökohtaiseen ongelmaan...

Sen jälkeen, kun Pipsalla vaihdettiin puolilaput kokolappuihin, niin ei sillä voinut ratsastaa enää ilman lappuja. Huomasin sen silloin, kun auto tuli vastaan ja Pipsa kääntyi 180 astetta toiseen suuntaan. Vaihdoin ajosuitset sille ja se alkoi keskittymään olelliseen. 

Tänään oli aika testata siis nivelkuolainta, joka toimi hyvin. Sen takia vaihdoin toiset suitset ja puolilaput niihin. Pipsa näki pitkästä aikaa lenkillä maisemia, jotka aiheutti ongelmia. Ei meinattu enää postilaatikoiden ohi mennä saatika rumpun yli, kun oja menee molemmin puolin. Tämän lisäksi se keskittyi katselemaan kaikkea sekä tekemään sivupomppuja. Mielummin ratsastan Pipsalla kokolapuilla.

Kunhan saan Pipsan kanssa kuolain asiat sekä lappuhommat selväksi niin alkaa yhteistyö sujumaan entistä paremmin. 


Käytän Nipsulla ja Vipillä ihan perussuitsia, joihin laitoin myös lisäturpahihnan. Sen takia, että ne ei pääse laittamaan kuolainta tietyllä tavalla, jolloin hallintakin vähenee. Sama kyseinen ihminen antoi tämänkin "vinkin", joka sanoi gag-kuolaimista.  Pipsalla käytän sen omia ajosuitsia, sekä lisäturpahihnaa ja lappuja. Nipsulle sain tänään vaihtokaupan kautta suitset meksikolaisella turpahihnalla. Alan käyttämään niitä todennäköisesti jatkossa. 

En tykkää ratsastaa enää normaaleilla ohjilla. Hankalaa pidätellä ja jarrutella hevosta, joka painaa ohjille. Sen takia ostin monteohjat pikalukoilla, helpotti paljon pidättelyä ja hevonen ei pääse repimään niin helposti ohjia käsistä. 

Olen ajatellut erilaisia apuohjia yms. Esimerkiksi ruoho-ohjaa meinasin kokeilla ja saatan kokeillakin joskus vielä. Itselläni on ruoho-ohjat ja gramaanit kotona, mutta gramaanit ei ole käynyt vielä mielessä. 



Sinä ja hevosesi- haaste 3

SINÄ JA HEVOSESI HAASTE: Tässä haasteessa kerrot sinusta ja omasta/hoitohevosesta/ylläpito/ vuokrahevosestasi ja saat muistella vähän teidän tarinaanne! 

Minut haastoi: ei kukaan, löysin tämän yhden blogista

Minä haastan: kaikki halukkaat saavat tehdä



Hevosen nimi ja lempinimet, rotu ja ikä
Minasteri "Nipsu" suomenhevonen, 17.5.2013


Mikä sai sinut pitämään siitä?
Nipsun olemus ja se, että sillä voi tehdä melkein mitä vaan. Se tekee yleensä sen mitä pyydetään ja on tietyllä tapaa kiltti.


Kerro ensikohtaamisestasi hevosen kanssa.
Se oli yksi kesä, kun Nipsu tuli tallille. Se oli tosi ujo, eikä meinannut antaa kiinni. En touhunnut Nipsun kanssa kamalasti, koska Sofia oli silloin sen kanssa enemmän.

Ikävä näitä aikoja...


3 parhainta/hauskinta/mieleenpainuneinta kivaa kokemustanne

  • Oltiin menossa peikkometsää kohti Nipsun kanssa. Se säikähti kiveä ja hyppäsi isomman ojan yli pellolle. Ei meinattu löytää sieltä pois millään. Päästiin lopulta pois sieltä ja lähdettiin uudelleen yrittämään sen ohittamista.

  • Olin ratsastamassa Nipsulla lahentiellä. Matkan varrella oli puro ylitettävänä, joka siis meni tien yli. Eihän se siitä yli mennyt ja Tuomon piti tulla taluttamaan se siitä yli..

  • Ilman satulaa ratsastus Nipsulla. En ajatellut, että ravaisin sillä, mutta kun auto tuli takaa niin jouduttiin ravaamaan. Pysyin selässä, vaikka tuntu sillee että valun täältä alas. 



Huonoin kokemuksesi hevosen kanssa?
Varmaan se, kun tulin tyylillä alas sen selästä. Nipsu ei suostunut pysymään paikallaan ja pyörähti, jolloin tipuin selästä alas. Olin tulossa sieltä alas ilman Nipsun apua, mutta sitten siinä kävi näin.


Jos jättäisit tarhan portin auki, mitä hevonen tekisi?
Menisi syömään


5 suosikki kuvaasi teistä:
Meistä ei ole paljoa yhteiskuvia, koska Nipsun kanssa on hankala ottaa "pusukuvia" ♥







Sinä ja hevosesi-haaste 2

SINÄ JA HEVOSESI HAASTE: Tässä haasteessa kerrot sinusta ja omasta/hoitohevosesta/ylläpito/ vuokrahevosestasi ja saat muistella vähän teidän tarinaanne! 

Minut haastoi:  Ei kukaan, löysin toisesta blogista tämän.


Minä haastan: Kaikki halukkaat saa tehdä tämän.


Hevosen nimi ja lempinimet, rotu ja ikä
Pikavippi "Vippi" suomenhevonen 10.5.2013


Mikä sai sinut pitämään siitä?
Vipin olemus, antaa huomiota ja rakastaa kaikkia. Vippi on mahtavaa seuraa, jos iskee tylsä hetki. Se rakastaa rapsuttelua ja höpöttelyä tarhassa ♥


Kerro ensikohtaamisestasi hevosen kanssa.
Mentiin 3 vuotta sitten ensimmäistä kertaa tallille ja näin silloin Vipin. Tutustuin siihen paremmin seuraavana kesänä, kun vietin sen kanssa paljon aikaa. Taluttelin sitä tosi paljon ja pidettiin kaverin kanssa ns. näyttelyitä Nipsun ja Vipin kanssa tarhassa. Vippi oli silloinkin jo ihmisrakas♥

Ensimmäisiä ajo kertoja Vipillä

               3 parhainta/hauskinta/mieleenpainuneinta kivaa kokemustanne.
  •  Ajo-opetus sekä ensimmäinen ajokerta. Olin mukana opettamassa Vipille ajohommia, löysin itseni usein ohjien toisesta päästä sekä kärryiltä myös. Ei tuota hetkessä unohda ♥
  • Vetojen ottaminen alatiellä selästä käsin. Se oli ensimmäinen kerta, kun menin Vipin kanssa niin kovaa, kun olin selässä. Yritti se minut sieltä pudottaa muutamaan otteeseen pukittelemalla.
  • Ratsastusopetus Vipille. Vippi oli todella helppo tapaus, eikä vastustanut tätä ratsastusasiaa. Vaikka jarrut olikin hukassa niin kyllä ne sitten oikean kuolaimen löydyttyä löytyi.

Huonoin kokemuksesi hevosen kanssa?
Piti valita yksi näistä rymyämisjutuista. Oltiin pari vuotta sitten taluttelemassa Vippiä ja Nipsua alatiellä. Vippi oli huonolla tuulella eikä oikein välittänyt minusta, vaikka yritin saada sen rauhoittumaan. Vippi potkaisi minua takajalallaan polveen, joka oli pari viikkoa sen jälkeen turvoksissa ja kipeä.

Jos jättäisit tarhan portin auki, mitä hevonen tekisi?
Karkaisi syömään jonnekkin varmaan..


Onko hevosella jotain erikoisia tapoja, jos on niin mitä?
Jos sen turvan eteen tunkee käden niin se alkaa nuolemaan sitä♥


5 suosikki kuvaasi teistä:
Hankala homma valita, kun niitä on kertynyt..










Sinä ja hevosesi- haaste 1

SINÄ JA HEVOSESI HAASTE: Tässä haasteessa kerrot sinusta ja omasta/hoitohevosesta/ylläpito/ vuokrahevosestasi ja saat muistella vähän teidän tarinaanne! 


Minut haastoi: Löysin tämän itse toisen blogista eli minua ei haastettu tähän. 

Minä haastan: Halukkaat saavat tehdä tämän.


Hevosen nimi ja lempinimet, rotu ja ikä: 

Pitska "Pipsa" suomenhevonen   23.5.2013


Mikä sai sinut pitämään siitä? 
Pipsan luonne on varmaankin se ensimmäinen asia miksi pidän siitä. Se on yleensä kiltti, 
mutta osaa se olla myös hankalakin. Sen lisäksi siinä on haastetta, mutta helppo ajettava. Ajan kanssa, kun saatiin tutustua, niin yhteistyö lähti sujumaan. Pipsan sydän on täyttä kultaa♥

Kerro ensikohtaamisestasi hevosen kanssa.
Yksi kesäinen ilta lähdettiin äidin kanssa katsomaan Pipsaa, kun se oli saapunut tallille. Pipsa oli tosi ujo, eikä tullut juttusille heti. En aluksi tykännyt siitä yhtään, mutta olen kiitollinen Tuomolle siitä, että se sai minut lopulta ajamaan sillä ja yhteistyö lähti sujumaan.


3 parhainta/hauskinta/mieleenpainuneinta kivaa kokemustanne.
  • Kolmas ratsastuskerta Pipsalle, kun lähdettiin kiertämään järveä ensimmäistä kertaa. Pipsa toimi erittäin hyvin eikä tehnyt autoista ongelmaa. 

  • Ensimmäinen kerta ajon jälkeen, kun Pipsa painoi päänsä mua vasten. Silloin tajusin, että tämä on sitä mitä haluan ja oikean hevosen kanssa♥

  • Ponien kohtaaminen startin jälkeen kävelyttäessä. Pipsa oli aivan varma, että poni syö sen ja päätti kääntyä sekunnin sadasosassa varikkoalueelle.
Huonoin kokemuksesi hevosen kanssa?
Lähdettiin kiertämään järveä ja vastaan tuli traktori lanan kanssa. Pipsa olisi mennyt siitä ohi, mutta Vippi sekoitti kuviot. Sen jälkeen tipuin Pipsan kärryiltä. Siinä meni hetki ennenkö saatiin ne kiinni ja päästiin jatkamaan matkaa.

Jos jättäisit tarhan portin auki, mitä hevonen tekisi?
Karkaisi syömään heiniä tai menisi härkkimään Vippiä.



5 suosikkikuvaasti teistä:
Vaikea homma valita, mutta tässä niitä olisi







Teen toisen tälläisenä myös minusta ja Vipistä.

Luovutanko vai en

Se on lätäkkö! Se on vettä! Se on sitä mitä juot joka päivä!
Luulen että nään hain...





Tänään oli Pipsan ja Nipsun ratsastus tiedossa. Aloitin hommat valjaiden rasvaamisesta. Parin tunnin jälkeen sain treenivaljaat öljyttä. Lähdin sen jälkeen pyydystämään Pipsaa tarhasta, tällä kertaa se antoi heti kiinni, toisin kuin Vippi. Tuomo houkutteli sen heinän avulla kiinni, aluksi ne oli hippaa tarhassa. Sain Pipsan varustoitua, jonka jälkeen autoin Vipin valjastuksessa. 

Lähdettiin neljästään kiertämään järvi. Minä en tiennyt mitenpäin kierretään se, joten sanoin Tuomolle, että anna Vipin päättää miten päin mennään. Vippi kääntyi automaattisesti lahentielle, nämä ei välittäneet purosta mitään. Pipsakin kipitti kävellä sen yli. Sillä oli kamala kiire koko ajan, kunnes käännyttiin Kaarteenperäntielle ja vauhti hyytyi. Se taisi tajuta, että tästä tulikin pidempi lenkki, mitä kuvittelin. Kaarteenperäntiellä harjoteltiin Pipsan kanssa volttaamista, kun se tarkisti välillä, että tuleehan Vippi perässä. Muuten me kytättiin postilaatikoita ja toisen tallin hevosia, joiden kanssa vaihdoimme kuulumiset. Pipsa osasi ohittaa auton ilman ongelmia. 

Tähän asti tultiin normaalia hitaampaa vauhtia, kunnes Pipsa huomasi miehen, joka rälläköi talon pihassa. Siitä Pipsa sai vauhtia itseensä ja mentiin jonkun matkaa aavistuksen kovempaa ennenkö sain sen hallintaan 100%. Sen jälkeen ei enää jarruja meinannut löytyä Pipsalle. Pitää varmaan vaihtaa toiset suitset sille ja mennä tarvittaessa vaikka ilman lappuja, kun niitä ei saa niihin suitsiin, joissa on gag-kuolain. Toista vastaantulevaa autoa Pipsa ei varmaan edes tajunnut, tuli sen verran kovaa vastaan. Vippi yritti tosissaan saada mut selästä alas tai kaltoinkohdella minua. Se tuli takaapäin ojan vartta ravaten. Näin Vipin pään, kun Tuomo huusi, että varokaa. Sain käännettyä Pipsan vasemmalle, aisa ehti vähän hipaista mun jalkaa. Loppumatka tallille sujui hyvin, pientä ravia mentäessä. 




Entäs tämä toinen tapaus... Lupauduin ratsastamaan Nipsun myös tänään, kun kukaan ei päässyt ajamaan sillä meidän mukana, kun kierrettiin järvi. Lähdettiin perinteisesti kohti lahentietä. Nipsu oli tosi laiskan oloinen heti alussa jo. Aloin herättelemään sitä pohkeita antamalla ja ääniapuja käyttämällä. Tänään sitä sai tosissaan ratsastaa eteenpäin, en antanut sen enää köpötellä niinkuin ennen. Matkan teko tyssäsi kyseisen puron kohdalle, joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Nipsu ei mallannutkaan menevänsä yli... Annoin pohkeita, yritin puhua sille järkeä päähän, raipan tapanen oksakaan ei auttanut. Seisottiin siinä varmaan muutama minuutti ja taivasteltiin edessä olevaa puroa. Yritin tulla ravilla, kääntää takaisin, mutta ei. Mietin jo, että talutan sen yli, mutta enhän minä olisi enää selkään sen jälkeen päässyt. Siinä vaiheessa mietin, että luovutanko vai en, mitä teen vai teenkö mitään. Nipsu oli korvat luimussa ja katsoi minua sivusilmällä. 

Päätin kokeilla toista tapaa ja kaivaa puhelimen taskusta. Yritin soittaa Tuomolle, joka puhui toista puhelua, mutta onneksi Hilja vastasi. Tuomo tuli autolla pelastamaan minut, sain oikeanlaisen raipan  siltä, mutta ei siitäkään ollut apua. Nipsu yritti kääntyä vain takaisin, Tuomo otti sitä suitsista kiinni ja talutti sen puron yli. En olisi uskonut, että juuri Nipsu tekee tälläistä. Pipsasta voisi jopa luulla, joka ei ole kertaakaan sanonut tästä purosta mitään. Nipsu yritti näyttää minulle ravihevosen merkkejä, mutta en antanut sen ravata muutamaa metriä enempää. Käytiin kääntymässä Kaarteenperäntiellä, kotiinpäin sitä sai myös ratsastaa, että ei vauhti pysähdy ihan kokonaan. Sama puro oli taas edessä. Nipsu epäröi, mutta päätti tehdä ison hypyn sen yli. Loppu matka tallille sujui hyvin. Ensimmäisestä kuvasta tuli Nipsu mieleen.  

Kura lentää


Se oli tänään taas hiittipäivä tiedossa. Sää oli tallilla mitä mahtavin, mutta eipä enää Vieremällä ollutkaan. Laiteltiin kamat kasaan ja lastattiin hevoset. Oltiin joskus yhden aikoihin Vieremällä. Matkalla sato räntää ja vettä, radalle kun tultiin niin satoi lunta. Valjastettiin hevoset ja lähettiin vallottamaan rataa. Kellohan meiltä tietenkin unohtu, mutta ajettiin yhtien kanssa samaa matkaa. 

Pipsa tuntu lämmityksessä hyvälle, ei ollu kauheen paineissaan, niinku viimeksi. Hölkkyytin Pipsaa neljä kierrosta, ennenkö otetiin kolmen tonnin hiitti. Mentiin kaksi ensimmäistä kierrosta muiden mukana ja kolmas omaa vauhtia. Pipsa katseli yhtä sorakasaa, joita muut hevoset säikähti ensimmäisen kierroksen aikana. Pipsaa sai käskee kolmannelle kierrokselle lähtiessä, kun ei se olisi muitten edelle halunnu lähtee. Maalisuoralla pari lyhyttä laukka pätkää ja hävittiin Vipille. Ensviikonloppuna otetaan se parhaan paikka takasi. 

Vippi oli hajottanu päitsesä katokselle, kun Tuomo kävi laittamassa sille polvisuojan takaisin. Muutenkin Vippi oli erittäin ilkeellä tuulella, yritti purra mua ja hakkasi päällä, aina kun oli mahollista. Huomasin nytten tässä blogia kirjottaessa, että se sai tehtyä mustelman käsivarteen hampailla. Pesin hevoset ja itseni samalla, Pipsan kanssa onnistuttiin hajottamaan letkun liitoskohta. Pipsakaa ei ollu maailman parhaimmalla tuulella.

Huomenna ratsastan hevoset ja öljyän valjaita. Blogin ulkoasua olen jonkun verran työstänyt ja banneriakin uusin, entinen oli hieman epätarkka kuvien suhteen. 


#1 sattuu ja tapahtuu

Kirjottelen ainakun mulla on aikaa, niin erikoispostauksia bloggeriin valmiiksi. Julkasen yhen kerran viikossa, niin kauan kuin aiheita riittää ja toiveitakin saa sanoa. Aloitetaan tälläsellä sattuu ja tapahtuu postauksella, katoin kaikki postaukset läpi ja otin niistä kuvan , jolla on joku tarina rymyämisestä hevosten kanssa tai joku muu ei niin mukava asia. Eivät ole aikajärjestyksessä. 


1. Santtu... huono puheenaihe 

Oltiin ihan normaalilla lenkillä Vipin ja Pipsan kanssa. Muistan tämän kuin eilisen, ajoin Pipsan kanssa edellä lahentiellä. Aloin puhumaan Vipin kanssa Santusta. Oli kyllä viimenen kerta kun santusta puhutaan ajolenkin aikana. Vippi ei enää jaksanu puhua siitä ja meni meistä ohi, niin että sen kärryt meni mun kärryjen yli ja kaatuvat. Tuomo tippu kyydistä ja Vippi jatko vähän matkaa vielä eteenpäin. Pipsa ihmetteli kovin, että mitä oikeen tapahtu. 













Tää oli se ajoreissu, kun ajateltiin että vielä me kerran alhaalla ehitään käyä ennenkö alkaa satamaan. Niinhän me luultiin mutta kun alamäki päästiin alas alatielle ja suora avautu niin näin että kohta muuten kastutaan. Eikä menny kauaa kun oltiin läpimärkiä mutta silti me ajettiin se reissu loppuun. Tallille kun päästiin niin aurinko alkoi paistamaan.
 3. Tyylillä selästä alas


Tultiin lenkiltä, mä ratsastin silloin Nipsulla. Nää oli niitä ekoja kertoja kun ratsasteltiin ja tämä oli eka kerta kun tulin selästä alas, ilman että joku oli pitämässä Nipsusta kiinni. Ei se aluks tuntunu sille, että säikähtäs sitä kun tuun alas, mutta sitten se kääntykin ympäri ja lensin selästä alas. Häntäluuhan siitä tuli sillon kipeeks ja naurut sai myös. 
 4. Kaikki sai liikuntaa...


Törmäsimme heti alkumatkasta traktoriin ja lanaan, oltiin melkein jo ohitettu se Pipsan kanssa kunnes se liikahti ja Vippi ryntäs meijän ohi, jonka seurauksena Tuomo tippu kärryiltä ja minäkin myös. Hevoset jatko maantietä pitkin eteenpäin ja me tultiin jalkasin perässä. Kerättiin ohjan ja häntäremmin osia tieltä ja kysyttiin myös vastaantulijoita onko ne nähny hevosia. Kututtiin tuttu kaveriks, että päästään autolla vähän nopeemmin niitten luokse. Muistan sen kun jäin autosta pois ja juoksin vajaan kilometrin hevosten luokse, ne oli saatu kiinni sillon. Kärryt kärsi hieman ja häntäremmiköhän meni myös silloin. Itellä meni vaan polvi verille ja alaselkä oli kipeenä muutaman päivän. Hevosille ei tullu mitään. 
 5. Ojan yli

Kävin ratsastamassa Nipsulla, käytiin yhdellä metsätiellä silloin, Nipsu oli jo pitkään katellu yhtä kiveä matkan varrella. Tällä kerralla sitä ei katseltu vaan Nipsu hyppäsi ojan yli pellolle, en ehtinyt tajuta itse mitään kun oltiin jo menty yli. Etittiin sitten jonkun aikaa tietä pois pellolta. Toisella yrityksellä pääsimme kiven ohi. 
 6. Kumpi ui?


Hevosten uitto reissu... Varmaan tämä video valaisee teitä siitä mitä tapahtui. Näet sen TÄÄLTÄ

7. Vippi vei mut Poju ei

Muistan tämän lenkin yllättävän hyvin. Ajoin Vipillä Nipsun perässä, pellolla Vippi halus mennä edelle ja ryösti myös samalla. Vippi ei ollu hallinnassa, mulla oli kaksi vaihtoehtoa minne sen käsken ja päätin valita metsätien. Siellä se pysähty, kun mietti ihmeissään minne me oikee mentiin. 













MUITA MIELEEN JÄÄNEITÄ ASIOITA, JOISTA EN OLE BLOGISSA MAININNUT:

1. Lähettiinpä kerran käymään alatiellä. Minä talutin Vippiä, Tuomo Nipsua ja Sofia Tötteröö. Muistan tämänki liian hyvin, vaikka tästä on kyllä aikaa. Tais tapahtua ekana kesänä kun aloin käymään tallilla. Menin Vipin kanssa edellä, joka halusi lähteä juoksuttamaan mua. Juoksin vähän matkaa perässä, kunnes oli pakko päästää irti. Sitten tuli Nipsu pukki laukkaa mun ohi ja Tötterö sen perässä. Sinne ne pellolle laukkas syömään. Saatiin ne sieltä kiinni

2. Tällä kävelyretkellä, (talutettiin siis Vippiä ja Nipsua alatiellä) multa hajosi melkein polvi.. Ei me päästy sitä alamäkee pidemmälle, kun Vippi alko erittäin hankalaks ja pyöri kamalasti. Loppujen lopuks se potkas takajalallaan mua polveen, kun saatiin Vippi kiinni niin vaihdoin sen Nipsuun. Muistan miten se riehu vielä siinäki vaiheessa. Ite en tajunnu, että polvi oli turvonnu aika pahaks, mutta tallilla alko tuntumaa pahalta kävely. Siinä meni pari viikkoo ennenkö pystyin liikuntatunneille osallistumaan. 

Eikös tämä ois hyvä lopettaa söpöihin kuviin, joiden laatu on surkea mutta kuitenkin, ei näitä löydy enää hyvälaatusena..