Luovutanko vai en

Se on lätäkkö! Se on vettä! Se on sitä mitä juot joka päivä!
Luulen että nään hain...

Tänään oli Pipsan ja Nipsun ratsastus tiedossa. Aloitin hommat valjaiden rasvaamisesta. Parin tunnin jälkeen sain treenivaljaat öljyttä. Lähdin sen jälkeen pyydystämään Pipsaa tarhasta, tällä kertaa se antoi heti kiinni, toisin kuin Vippi. Tuomo houkutteli sen heinän avulla kiinni, aluksi ne oli hippaa tarhassa. Sain Pipsan varustoitua, jonka jälkeen autoin Vipin valjastuksessa. 

Lähdettiin neljästään kiertämään järvi. Minä en tiennyt mitenpäin kierretään se, joten sanoin Tuomolle, että anna Vipin päättää miten päin mennään. Vippi kääntyi automaattisesti lahentielle, nämä ei välittäneet purosta mitään. Pipsakin kipitti kävellä sen yli. Sillä oli kamala kiire koko ajan, kunnes käännyttiin Kaarteenperäntielle ja vauhti hyytyi. Se taisi tajuta, että tästä tulikin pidempi lenkki, mitä kuvittelin. Kaarteenperäntiellä harjoteltiin Pipsan kanssa volttaamista, kun se tarkisti välillä, että tuleehan Vippi perässä. Muuten me kytättiin postilaatikoita ja toisen tallin hevosia, joiden kanssa vaihdoimme kuulumiset. Pipsa osasi ohittaa auton ilman ongelmia. 

Tähän asti tultiin normaalia hitaampaa vauhtia, kunnes Pipsa huomasi miehen, joka rälläköi talon pihassa. Siitä Pipsa sai vauhtia itseensä ja mentiin jonkun matkaa aavistuksen kovempaa ennenkö sain sen hallintaan 100%. Sen jälkeen ei enää jarruja meinannut löytyä Pipsalle. Pitää varmaan vaihtaa toiset suitset sille ja mennä tarvittaessa vaikka ilman lappuja, kun niitä ei saa niihin suitsiin, joissa on gag-kuolain. Toista vastaantulevaa autoa Pipsa ei varmaan edes tajunnut, tuli sen verran kovaa vastaan. Vippi yritti tosissaan saada mut selästä alas tai kaltoinkohdella minua. Se tuli takaapäin ojan vartta ravaten. Näin Vipin pään, kun Tuomo huusi, että varokaa. Sain käännettyä Pipsan vasemmalle, aisa ehti vähän hipaista mun jalkaa. Loppumatka tallille sujui hyvin, pientä ravia mentäessä. 

Entäs tämä toinen tapaus... Lupauduin ratsastamaan Nipsun myös tänään, kun kukaan ei päässyt ajamaan sillä meidän mukana, kun kierrettiin järvi. Lähdettiin perinteisesti kohti lahentietä. Nipsu oli tosi laiskan oloinen heti alussa jo. Aloin herättelemään sitä pohkeita antamalla ja ääniapuja käyttämällä. Tänään sitä sai tosissaan ratsastaa eteenpäin, en antanut sen enää köpötellä niinkuin ennen. Matkan teko tyssäsi kyseisen puron kohdalle, joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Nipsu ei mallannutkaan menevänsä yli... Annoin pohkeita, yritin puhua sille järkeä päähän, raipan tapanen oksakaan ei auttanut. Seisottiin siinä varmaan muutama minuutti ja taivasteltiin edessä olevaa puroa. Yritin tulla ravilla, kääntää takaisin, mutta ei. Mietin jo, että talutan sen yli, mutta enhän minä olisi enää selkään sen jälkeen päässyt. Siinä vaiheessa mietin, että luovutanko vai en, mitä teen vai teenkö mitään. Nipsu oli korvat luimussa ja katsoi minua sivusilmällä. 

Päätin kokeilla toista tapaa ja kaivaa puhelimen taskusta. Yritin soittaa Tuomolle, joka puhui toista puhelua, mutta onneksi Hilja vastasi. Tuomo tuli autolla pelastamaan minut, sain oikeanlaisen raipan  siltä, mutta ei siitäkään ollut apua. Nipsu yritti kääntyä vain takaisin, Tuomo otti sitä suitsista kiinni ja talutti sen puron yli. En olisi uskonut, että juuri Nipsu tekee tälläistä. Pipsasta voisi jopa luulla, joka ei ole kertaakaan sanonut tästä purosta mitään. Nipsu yritti näyttää minulle ravihevosen merkkejä, mutta en antanut sen ravata muutamaa metriä enempää. Käytiin kääntymässä Kaarteenperäntiellä, kotiinpäin sitä sai myös ratsastaa, että ei vauhti pysähdy ihan kokonaan. Sama puro oli taas edessä. Nipsu epäröi, mutta päätti tehdä ison hypyn sen yli. Loppu matka tallille sujui hyvin. Ensimmäisestä kuvasta tuli Nipsu mieleen.