Vesilätäkön mörkö

Moikka!

Eilen ajettiin koko porukka, siellä ei nyt mitään ihmeellistä tapahtunu, joten kerron vain tästä päivästä. En yritä kirjoittaa sellasista lenkeistä, joista ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa. Tarkoituksena olisi välillä laittaa tänne erikoispostauksia hevosiin liittyvistä aiheista. 

Alottelin ratsastushomman Pipsasta, sen takia että siitä ei tule mustasukkanen. Varustoin sen siinä ja lähettiin tällä kertaa erisuuntaan tallilta. Pipsa epäröi hieman maantiellä kävelemistä, koska kauempana näkyi puukasa, joka Pipsan mielestä voi olla jotain ihan muuta. Meidän ei sitä tarvinnu onneks ohittaa, koska käännyttiin kuivaajan luokse menevälle tielle. Kaikki tynnyrit olisi kiinnostanut Pipsaa, enemmän kuin matkan teko eteenpäin. Köpöteltiin talon ohi, sen jälkeen Pipsa alko tarjoilemaan ravia, vaikka eilen se sai kyllä juosta. Hölkättiin pieni pätkä, jonka jälkeen se rauhottu kävelemään rennosti. En tiiä mitä se kuvitteli, mutta sen mielestä meitä seurasi joku.. Kääntyili kahtomaan vähän väliä taaksepäin ennenkö voitiin jatkaa matkan tekoa. Hangessa olevaa risua piti myös hieman kesyttää. Lahentielle menevällä osuudella oli kaikkea kateltavaa Pipsalle, yksi suurin pelonaihe oli hiekka kohta tiessä. Hirmu varovaisesti piti mennä, töristä kamalasti ja ottaa pieniä sivuaskelia. Sieltä ei hyökänny ketään Pipsan kimppuun, seuraavana oli puukasa, jota kateltiin. Lahentielle päästyämme alkoi ravin tarjoaminen, sitten tuli se vesilätäkkö tai tarkemmin sellainen puron tapanen, joka meni tien poikki. Pipsa kahto ja haisteli sitä ennenkö mentiin yli, sillon sieltä ei ketään tullu. Saman ojan kohdalla Pipsa saa aina sivuloikkia tai pomppuja eteenpäin, niinkun tänäänkin. 

Käännyttiin takasin, kotiinpäin tietenkin tultiin reippaammin eli puoliksi ravaten. Saman puron kohalla piti lyödä liinat kiinni ja ottaa korkeita askelia, sanoin Pipsalle " melkein se sinut kyllä söi, lähellä oli " . Matka takaisin pellolle, meni pidätellessä Pipsan menohaluja, kaikki kannot, kasat, kivet yms. oli pelottavia. Pipsa piti ainakin mut hereillä koko ajan sivuloikilla, talon pihassa piti hangen puolella käyä, kun jotain se näki metsän reunassa. Kehuin minä Pipsaa, meni se niin nätisti ja oli perushankala ♥



Toisena oli Vipin vuoro, pientä hermoilua oli aluks katoksella mutta loppujen lopuks ilme oli sellanen että " onko mun ihan pakko lähtee tohon vesisateeseen ". Lähettiin Vipin kanssa samaan suuntaan kuin Pipsankin. Vippi ei katellu mitään, se vaan kesytti jokasen vastaan tulevan kuusen ja kaikki muut sen tapaset. Muutamaan otteeseen yritti kääntyä takasin ja rueta hankalaks. Pellolla jyrsittiin tai Vippi jyrsi vaan kuusenoksaa, jota ei millään ois halunnu jättää siihen. Matka lahentielle onnistu ilman ongelmia, käytiin Vipin kanssa kaarteenperäntiellä kääntymässä. Vippi oli perusreipas, mutta ei yrittäny ravailla turhaan. Oltiin tulossa jo kotiinpäin, mentiin maantien kautta Vipin kanssa pois, mutta silti se sama puro oli vastassa. Vippi teki siitä suuremman numeron, sekin oli sitä mieltä että sieltä joku hyppää ja syö hänet. Se haisteli sitä, tutki tarkkaan ja tuli siihen tulokseen että siitä ei yli mennä, ei varmasti. Käännyttiin pois päin ja tulin uuvelleen siihen. Saman toimenpiteen Vippi teki ja meni siitä yli loppujen lopuksi. Korvat oli kyllä niin vaakatasossa kun vaan pysty olemaan. Risteyksessä ootettiin auto, ei lähetty sekottamaan liikennettä turhaan. Ekan auton oottamisen Vippi kesti, mutta heti perään tuli toinen auto kovempaa ja siinä vaiheessa Vippi oli sitä mieltä, että nyt kannattaa perääntyä vähän. Mentiin tielle, Vippi ois halunnu leikkiä jokasessa isommassa lätäkössä, tallin pihaan se tuli kyllä niin laiskasti ja taivasteli vaan ympärilleen.

Molemmat olivat tänään sopivan reippaita ja ihania♥


Pelottava puro


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti