#4 Hevosella liian hyvä mielikuvitus?

Moikka!


Tähän postaukseen sain idean yhtäkkiä, kun juttelin yhtenä iltana kaverilleni ja puhuttiin Pipsasta sekä hevosista ylipäätään. Siinä tuli ilmi Pipsan poni pelko sekä kaikki muut sen kuvittelut ajo- ja ratsastuslenkeillä. Päätin tässä samalla kertoa siitä, kuinka alan kuvittelemaan itsekin Pipsan seurassa kaikkea, jos sekin vain kuvittelee. Osaan siis sulautua liian hyvin hevosen asemaan oli se hevonen kuka vain. Hyvänä esimerkkinä Pipsan kanssa toimii sellainen, kun joku tietty kivi on ollu joka kerta siinä samassa kohti, mutta silti sitä pitää säikähtää silloin tällöin. 

Pipsalla on tapana kiertää vesilätäköt kaukaa, paitsi jos niitä ei voi kiertää, niin sitten siitä kävellään yli kyselemättä. Todellisuudessa sieltä vesilätäköstä voi ihan hyvin hyökätä jokin krokotiili tai hai, joka syö pienen ja pyöreän Pipsan hetkessä. Lisäksi kaiken maailman kivet ja kannot ovat myös ihan selvästi karhuja tai jotain muita vähän pienempiä petoja, jotka voi hyökätä Pipsan kimppuun. Itsekin välillä kuvittelen isoimmista kannoista ja kuusen juurista, että ne ovat karhuja. Mutta kertaakaan ne eivät ole hyökänneet miedän päälle, kerta se on ensimmäinenkin.Peikkometsään menevän tien varressa on pari kiveä, joita Nipsu on pelännyt joka kerta. Ne ovat juuri sopivasti osittain pusikon seassa, eli ne näyttää jollekin pedolle. Reaktiona kiveä kohtaan oli hyppy ojan yli, joka teki asiasta vielä jännittävämpää Nipsulle. Pipsalla on joku syy pelätä Vieremän raviradan varrella olevaa sinistä pylvästä, kai se kuvittelee siitäkin jonkun asian, joka voi käydä päälle.. Joka kerta meinataan törmätä Vipin kärryihin, kun se kaartaa sisällepäin siinä kohtaa. Sain menemään sen kerran ohi siitä, ilman hirveää mutkille menemistä, eikä tolppa tosiaankaan tullut sen aidan takaa mihinkään.

Mitä Pipsa näkee ja mitä minä näen


Pipsa näkee lenkillä erittäin paljon asioita, mutta itse en niitä vain huomaa ikinä. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä asiat Pipsan näkökulmasta, ja vieläpä sen ajattelutavalla. Alla olevassa kuvassa näette eron sitä, mitä Pipsa näkee ja mitä minä näen. Hevonen ei näe taakse tai turvan eteen, ilman että se kääntää päätään. Tämä selittää sen, miksi Pipsa yrittää edellä mennessä kääntyä katsomaan taakse, tuleeko Vippi siellä perässä vai ei. Hevoset ovat myös herkkiä reagoimaan näkökentän laidalla tapahtuviin äkillisiin liikkeisiin. Tämä on tullut huomattua moneen otteeseen Pipsan kanssa. Autot on vieläkin pieni ongelma Pipsan kanssa, mutta myös muidenkin kanssa ratsastaessa. Jos huomaan, että auto pysähtyy jo kauempana tai jos se edes mallaa pysähtyvänsä, niin tiedän että siitä ei tulla menemään ohi. Viime maanantaina jouduin Vipin kanssa kääntymään takaisin kotiinpäin, kun auto alkoi pysähtelemään kauempana ja Vippi epäilemään sitä. Kun auto tulee takaapäin, niin ohitus sujuu paljon paremmin. En tiedä, miksikä hevoset kuvittelevat auton. Onhan se ääni tosiaan välillä aika pelottava, että kyllähän se menee jonkun eläimen murinasta. Jotkut ihmettelee välillä tätä mun ajattelukykyä hevosten kanssa. Saattaahan se vaikuttaa, kun äitikin on ollut sellainen ravihevosten kanssa. 

Joskus tien laidassa ei tarvitse välttämättä olla mitään, niin silti se kävelee kaula kaarella korvat hörössä ja yrittää lähteä ravaamaan. Joissakin tapauksissa siinä on ollut joku maa kasa tai traktorin kauhalla tehty jälki.  Postilaatikot voi ottaa Pipsan sisäänsä tai muuten vaan alkaa liian läheisiksi ajolenkeillä Kaarteenperäntiellä, sekä tietenkin ne lähtevät seuraamaan meitä.  Toisinaan mummo pelottelee meitä ajolenkeillä, jos hevoset pysähtelee yhtäkkiä ilman syytä. Ajettiin joskus kauan sitten Pojun kanssa autiotalosta ohi, kun ajettiin sillä kahdestaan. Siitä mummo juttu sai alkunsa, että se asuisi muka siellä talossa ja on näkymätön. Pikkulinnut eivät onneksi aiheuta mitään, jos Pipsa näkee sellaisen, niin se korkeintaan tuijottaa sitä kauan. 


Viimeistelyt ja Kaustisen reissu

(C) Aleksi

Lauantaina (20.5.) viimeistelin Pipsan ja Vipin. Totesin Hiljalle, kun kävin ensin kahvilla, että saat tulla kaveriksi ottamaan Pipsaa tarhasta, kun se on siinä vaiheessa yhteistyö haluton. Saatiin Pipsa tarhasta pienen keskustelun jälkeen, jonka jälkeen varustoin sen. Pipsa lähti yllättävänkin hyvin alatielle yksinään mun kanssa. Hieman se alkoi epäillä, että onko perässä joku ja yritti sen takia mennä mutkille. Annoin sille pohkeita ja vähän ohjilla pelasin niin alettiin menemään suoraan edes puoliksi. Suoraan kun sai menemään, niin alkoi ravin tarjoaminen. Yritin sanoo Pipsalle, että huomenna saat ravata, mutta tänään kävellään. Olin itse myös hieman hukassa. Piti muistella, että mitenkäs tällä ratsastettiinkaan... Taivuttelin Pipsaa voltilla vähäsen, ja se taipui todella hyvin sekä myös asettui erinomaisesti. Kotiin päin löytyi  tietenkin vauhtia kamalasti, yritin antaa puolipidätteitä ja pysähdyksiä ottaa, että vähän saisin menohaluja hillittyä. Turha toivo tuota saada kävelemään, jos se ei halua itse sitä tehdä. Soitin välissä Tuomolle ja se käski käydä kahdesti alhaalla, joten lähdettiin uudelleen. Vastentahtosesti lähdettiin alamäkeä menemään alas. Tarpeeksi kauas kun päästiin, niin alkoi matkan teko sujumaan ilman kaveria. Pikku hiljaa alkoi myös yhteistyökin pelittämään, sain avut menemään läpi ja käynti löytyi paljon paremmin. Hetkeksi jos lopetti puolipidätteiden antamisen kotiinpäin mentäessä, niin kohta oltiin väärällä askellajilla. Hyvin se silti pysähdyksissä pysyi paikallaan, ja odotti että milloin saa jatkaa matkaa. Tultiin uudelleen katokselle ja purin Pipsalta kamat pois. Pieni harjan ja hännän selvitys operaatio oli edessä, että huomenna ei tarvii aamusta rueta niitä selvittämään. Hankala letittää häntä, jos se on kovin "solmussa". 















Vippi antoi kiltisti kiinni, mutta kun kävelemään piti tarhasta lähteä, niin alkoi käsivarren häplääminen ja järsiminen. Sain sen myös varustoitua, vaikka Vippi oli sitä mieltä, että mahavyötä et kiristä ilman, että annan kaviota. Vippi oli kovin laiska lähtemään alatielle, mutta mieli muuttui todella äkkiä. Alamäessä yritti ravata ja paino jonkun verran ohjille. Ei enää edes kuusenoksat kiinnostanut, kun ravi oli vain mielessä. Yleensä en Vipillä pidä niin tiukalla ohjia, paitsi jos otan vetoja. Ensimmäisen reissun aikana sitä sai tosissaan pidätellä, että ei nyt ravailla. Vippiäkin pyörittelin voltilla ja sekin oli yhtä hyvä kuin Pipsa siinä hommassa. Toinen reissu oli rauhallisempi, nyt alkoi jopa kuusenoksat kiinnostamaan. Testailin Vipin jarrut ratsastaessa ja ne toimi hyvin. Käveltiin toinen reissu kokonaan ja revittiin kuusenoksia vähän väliä. Otin Vipiltä suitsia pois ja se pärskähti, sitten oli kaikki heinän korret mun naamalla. Vipillä oli tietenkin hirmu hauskaa siinä vieressä. Vipille tein myös harjan ja hännän operoinnin, jonka jälkeen mentiin puoljuoksua tarhaan. Jännä huomata tässä tämä teksti määrän ero, Pipsasta kirjotin paljon enemmän.


Sain hevoset tarhaan ja vähän ajan päästä menin höpöttelemään Pipsan kanssa. Samaan aikaan Aleksi tuli koirien kanssa lenkiltä ja kysyin kehtaisko se kuvata mua ja Pipsaa. No, se tuli tarhaan ja Nipsu hyökkäsi heti sen kimppuun ja yritti estää sen tulemista meidän luokse. Kohta Nipsu puraisi sitä ja lähti siitä sitten pois, jonka jälkeen siirryimme Pipsan kanssa aidan varteen, että Aleksi pystyi kuvaamaan aidan takaa meitä.




Eilen tosiaan lähdettiin kahden hevosen kanssa Kaustisille kymmenen aikaan aamulla. Vipin lähtö oli ensin, se menin siis nuoret-lähdössä numerolla 5. Pipsa meni ykkös lähdössä numerolla kolme. Käytiin ensin ostamassa Vipille säärisuojat etusiin ja Pipsalle leveämmät kuolaimet. Sen jälkeen aloimme valjastamaan Vippiä ja Arto lähti lämmittämään sen. Jäin itse Pipsan kanssa katokselle odottelemaan Vippiä. Pipsa rukka oli kauhusta kankeena, kun poni käveli sen ohi. Kohta olikin Vipin lähtö, paljoa ne ei kuuluttaneet lähdöstä. Aika alussa Vippi oli johtamassa porukkaa, mutta loppujen lopuksi tuli neljäntenä maaliin. Tuomo näytti videon mulle jälkeenpäin. Paransi Vippi sentään ennätystään sekunnilla, mutta itse en muuta eroa huomannut. Enää ei ollut hidastellut kaarteisiin, kun laitettiin sille taka- ja etusäärisuojat. 


Kolmen aikoihin aloin valjastamaan Pipsaa, sitä selvästi jännitti lähtö vähäsen. Sain just ja just itse valjastettua sen, ilman että Tuomon olisi pitänyt. Sen jälkeen menin istumaan seinän varteen ja katselin Pipsaa siitä kulmasta. Siinä vaiheessa ei jännittänyt kamalasti, mutta paheni pikkuhiljaa. Menin katsomaan Pipsan lämmitystä, se pelkäsi lampunvarjoja ja katseli kaikkea muuta, jonka seurauksena hidasteli ja meni mutkille. Siinä vaiheessa ei näyttänyt enää hyvälle, mutta uskoin siihen että ei se porukassa varmaan hypi tuolla tavalla. Pipsalle pitää jatkossa laittaa himmennin hiiteille ja raveihin, sekä martingaali. Pieni muutos tehtiin bootsien suhteen ennen lähtöä, laitettiin painavammat eteen sille, kun oli yrittänyt peitsata kahteen otteeseen. Klo 16.10 oli itse lähtö, raahauduin aidan varteen istumaan kädet naaman edessä. En pystynyt yksinkertaisesti katsomaan sen lähtöä, vaikka Tuomo ja joku toinen mies yrittivät saada mut katsomaan sen. Pipsa olisi päässyt keulaan juoksemaan, jos lähtöä ei olisi otettu uudelleen. Toinen otto meni hyvin, mutta ensimmäiseen kaarteeseen Pipsa laukkasi, mutta Arto sai sen hyvin takaisin raville. Viimeisen kerran, kun hevoset tuli takasuoralle, niin totesin Tuomolle, että ei se jaksa tulla tuota loppua. Pipsa yllätti ja tuli kolmantena maaliin, enhän minä sitä uskonut vielä siinä vaiheessa ja kohta Tuomo olikin jo halaamassa minua. Otin Pipsan Artolta lähdön jälkeen, olin vieläkin sekavissa tiloissa. Tuli siinä kyyneleet silmiin, kun sitä kävelyttelin. Hetken kuluttua, kuulutettiin että lähdön maaliintulojärjestys on varmaa ja Pipsa olikin loppujen lopuksi toinen! Ajoin Pipsan katokselle, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Halasin Pipsan päätä ja tajusin, että tämän takia teen tätä. Työnteko palkittiin ja tästä on hyvä jatkaa. Koko loppuillan tuntui sille, että kohta itken.  Katsottiin vielä illalla kahdesti Pipsan lähtö, kun käytännössä en ollut sitä katsonut. Pipsa paranti paljon ennätystään ja yllätti mut todellisesti. 





#3 Kokemuksia ratsuista ja ravihevosista

Olen pähkäillyt erilaisia postausideoita sekä kaikkea muuta blogiin liittyvää. Miten ja mistä osaisin kirjoittaa ja mistä aiheesta löytyy kerrottavaa, että teksti ei olisi töksähtelevää ja yksipuolista. Niinkuin aikaisemmasta postauksesta tuli selväksi, niin olen harrastanut ratsastusta monta vuotta aikaisemmin, kunnes lopetin sen raviurheilun ja ajanpuutteen takia. Vaikka ratsastin vielä silloin, kun aloin käymään Tuomon luona, niin vähitellen alkoi tuntumaan siltä, että tämä ei ole mun juttu enää. Mietiskelen ja vertailen mitä eroja olen itse huomannut, kun olen ratsastanut normaaleilla tunti ratsuilla ja sitten näillä itse opettamilla hevosilla.



Koko ratsastus homma alkoi siitä, että piti opetella keventämään oikein. Siinä oli päänvaivaa, että missä välissä noustaan satulasta ylös ja milloin istutaan alas. Pikkuhiljaa hyvässä opetuksessa aloin tajuamaan keventämisen idean. Aina kun hevosen ulkojalka nousi ylös, niin nousin itsekin ylös. Tuon kun oppi, niin oli aika opetella keventämisen vaihto, kun vaihdettiin suuntaa. Se oli helpompi homma oppia, vaikka siihenkin meni jonkun aikaa. No entäpä sitten, mitä eroa on kevyellä- ja harjoitusravilla? Kevyessä ravissa tietenkin kevennettiin ja harjoitusravissa istutaan syvälle satulaan. Helppoahan se oli, kun vain olisi pysynyt satulassa kiinni, eikä pomppinut metriä ilmaan joka askeleella. Pipsalla ja näillä kun menen nykyään maastossa/tiellä, niin ei tarvitse miettiä keventämistä. Muistissa on edelleen ratsastuksen perusasiat, mutta jos joku nyt mulle sanoisi, että mene pohkeenväistöä tai avotaivutusta niin pulassa olisin. Se hyvä puoli näissä kolmessa hevosessa on se, että ne ei osaa mennä mitään avotaivutusta, vaikka minä osaisinkin antaa oikeat avut. Pipsa hallitsee pohkeenväistön silloin, kun sillä on kamalasti menohaluja ja pidättelen sitä. Ensimmäisiä kertoja, kun ratsastin Pipsalla, niin pompin harjoitusravissa kamalasti ilmaan. Ajan kuluessa olen oppinut olemaan rennommin selässä ja saanut yläkropan hallintaan. Enää en pompi Pipsan selässä, kun menen harjoitusravia. Mulla on aina ollut ongelmana kantapäiden pitäminen alhaalla. Nyt kun olen joutunut/saanut ottaa vetoja Vipillä ja Pipsalla, niin pidän niitä väkisin alhaalla. Tätä kautta olen oppinut myös sen asian. Parempi pitää alhaalla niitä, jos tippuu esim. selästä, niin ei ainakaan jalka jää jalustimeen. Huomasimme äitini kanssa, kun käskin sen käydä katsomassa viimeisimmän blogipostauksen, että miehillä istunta on luonnostaan jo melkein oikea. Itsellä se on vähän väliä hukassa.. Tunnilla mulla oli yleensä virheinä juuri ne kantapäiden pitäminen alhaalla sekä nyrkit oli väärällä tavalla. Ryhti on parantunut ajan kuluessa, välillä sain huomautuksia tunnilla olkapäistä, joista ei nykyään tarvitse huolehtia, että mitenkä päin ne on.




Viime kesänä eksyttiin Nipsun kanssa liinan päähän ja pellolle pyörimään ympyrälle. Nipsun sai lämmitellä kunnolla, ennenkö se alkoi taipumaan edes vähäsen ympyrälle. Nivelkuolaimilla ei ollut mitään kunnollista hallintaa suuhun, joten sekin oli yksi ongelma silloin.  Toiseen suuntaan Nipsu asettui paljon paremmin sekä taipui ja toimi paremmin. Pelkkä sana asettaminen aiheutti ratsastustunneilla aukon päässä, mitä se tarkoittaa. Jotain siitä on jäänyt mieleen, että hevosen silmäkulma ja sierain näkyy silloin. Sitä hain silloin Nipsunkin kanssa ja onnistuin siinä. Perusasiat kun oli kunnossa, niin aloin työstämään ravia ympyrällä. Puolipidätteitä sai käyttää paljon apuna sekä keskittyä omaan istuntaan. Koottu ravi ja käynti löytyi sitä kautta myöhemmin samalla kertaa ja löytyy edelleen tarvittaessa. Olen taivutellut Nipsua paljon sen yhden kerran jälkeen ja menee joka kerta paremmin. Perus tuntiratsulla ympyrällä meneminen on helppoa, koska ne ovat tottuneet tekemään sitä. Onhan tässä opettamista vielä näille kolmelle ratsastusasioissa. Pipsan kanssa ollaan menty jarrujen suhteen eteenpäin, Nipsulla koottujen askellajien kanssa ja Vipin kanssa ollaan mietitty koottua käyntiä. Toivon, että pääsisin jollekkin pellolle kesällä pyörimään näiden kanssa, saisin mennä erilaisia kaaria ja ympyröitä sekä ihan vain perusasioita myös. Tuntiratsuilla löytyy se laukka, mutta näillä ei sellaista pitäisi löytyä. Nipsu on tietenkin pieni poikkeus laukkansa kanssa. 




 Menin viime kesänä tunnille ja ratsastuksenopettaja kysyi, että olenko ratsastanut tauon ajalla. Totesin, että ravihevosilla ja lehmällä olen. Se sanoi, että joitakin hävettää sanoa, että he ovat ratsastaneet ravihevosella, vaikka siinä hommassa tasapaino paranee. Tuo on myös totta, mulla on hyvä tasapaino hevosten ansiosta. Huonolla tasapainolla olisin tullut Pipsan selästä jo varmaan sata kertaa alas. Ravihevosilla ratsastaminen on tietenkin vapaampaa, mutta juuri siitä minä tykkään. Pitää olla vauhtia ja haastetta sekä nähdä opettelun tuottamaa tulosta. Oppii tuntemaan hevosen, miten sillä ratsastetaan. Toisinkuin ratsastustunnilla joka tunnilla saattaa olla ihan eri hevonen ja menee sitten tunti opetellessa miten tätä hevosta ratsastetaan. Kesällä ajattelin kokeilla mielenkiinnosta Pipsalla tai Vipillä ainakin puomeja, jos ne onnistuu niin ehkä esteitäkin. Nipsuhan ei osaa hypätä esteitä, kun yritettiin silloin kesällä. 


Tästä ei puhuta...

Moikka!

Ne jotka on lukeneet blogin aikaisempia postauksia voivat päätellä mihin otsikko viittaa ja tietävät mitä me suunnittelimme tallilla. Vihdoinkin tuli se päivä, että Tuomo meni itse Vipin selkään omasta tahdosta. En uskonut aluksi sitä, mutta tänään se oli pakko uskoa. Ainut iso miinus tuli siitä, että kypärän käyttöä voisi harkita. Vippi toimi erittäin hyvin eikä tapahtunut mitään erikoista, vaikka oltiin molemmat hevosten selässä samaan aikaan. Pipsa mietti koko reissun ajan, että mitä tämä on, kun Vipilläkin ratsastetaan.. Korvat pyöri ja se oli vähän varuillaan koko ajan. Pipsakin toimi tosi hyvin ja pysähtymisetkin onnistuu joka kerta paremmin. Uusi parivaljakko ravaili vähän väliä meidän ohi, Tuomo sanoin, että tästä ei blogiin kirjoteta. Siitähän se otsikko tuleekin siis, tästä ei puhuta. Tämän illan aikana laitan hupparitilauksen menemään, pitäähän sitä hevosenomistajallakin olla hevosensa kuva paidassa. 







Pyörä ei pyörinyt

Moikka!

Eilisilta meni Vieremällä raveja katsoessa ja kuvatessa. Tänään meillä oli vuorossa hiittipäivä Vieremällä. Vippi jäi tällä kertaa pois porukasta, eli lähdimme vain Pipsan ja Nipsun kanssa. Pipsa ei antanut tarhassa kiinni, joten otin Nipsun ensin kiinni ja laiteltiin se autoon. Sen jälkeen lähdettiin pyydystämään Pipsaa tarhasta ja saimme sen kiinni aika äkkiä. Saatiin sekin auton sekä kamat myös ja lähdimme Vieremälle.




Pipsa oli katoksella rauhallinen eikä hössöttänyt yhtään. En silloin kuvitellut, että minkälainen se voisi olla radalla. Kokeilin sillä nivelkuolainta ajaessa ja se jää kyllä käyttöön, oli paljon helpompi ajaa, kun ei tarvinnut vetää kamalasti. Pipsa meni sopivaa vauhtia lämmityksessä, ei yrittänyt painaa tai mennä kovempaa. Viikon aikana radan reunalle oli tietenkin ilmestynyt penkkirivejä ja tuoleja, sekä joku aita. Takasuoralla on yksi sininen tolppa, joka me kierretään kaukaa. En jatkossa aja lämmitystä uloimmasta reunasta, koska sivuloikkien takia oltiin vähällä osua Nipsun kärryihin. Penkit ja pöydät meinasin ihan selvästi syödä Pipsan. Otettiin muutamat sivuaskeleet ennenkö päästiin niiden ohi. Jokaisen roskapöntön kohdalla piti miettiä, että mennäänkö vai ei. Maalin kohdalla oleva pylväs ja siinä oleva peilin tapainen juttu oli ihan hirveen pelottava Pipsan mielestä. Pipsalla ei ole aikaisemmin ollut näin hyvää mielikuvitusta hiitillä. Yleensä se on mennyt sinne minne pyydetään ilman sivuloikkia. Lämmiteltiin ne ja alotettiin volttaus. Ensimmäinen hiitti oli aika rauhallinen, Nipsu ei meinannut pysyä millään ravilla. Heti kun Tuomo löysäsi ohjat, niin Nipsu alkoi laukkaamaan. Olihan se aika mielenkiintoista ajaa hiitti, kun Pipsa kehitteli kaikkea siinä vauhdissa, vaikka ei se vauhti päätä huimannut. Traktori antoi vauhtia mulle ja Pipsalle, huomasin, että se yritti selvästi epäröidä ohittamista. Matkan teko oli mutkaista ja hidasta, eikä ohjakaan tehonnut. 





Käytiin välissä katoksella hengähdystauolla ja kellon vaihdossa. Sain kellon käsivarteen, että ajaisin Pipsalla toisen hiitin. Tarkoituksena oli, että ensimmäisen kierroksen menisin yhtä viittäkymmentä ja toisen yhden neljänkymmenen pintaa. Sitä vauhtia me ei kyllä menty, paitsi hetkellisesti. Pipsa kiihtyi hirmu laiskasti ja se vain mutkuili ja selvästi odotti, että jos se Nipsu vaikka sieltä tulisi. Otin tällä hiitille raipan mukaan, mutta ei siitäkään ollut hyötyä. Ensimmäinen hiitti mentiin tosiaan oikeeta/ suunniteltua vauhtia. Muutama äkkijarrutus ja sivuloikka tuli tehtyä ennenkö lähdettiin toiselle kierrokselle. Vauhti alkoi hiipumaan, mutta sain sen nostettua 1.38.6. , kunnes se alkoi vain laskemaan ja laskemaan. Yritin antaa raipalla vähän vauhtia ja ohjilla myös, mutta Pipsa vain pyöräytti häntää vastaukseksi. Maaliin tulimme tähtivauhtia, eli oikeasti ei. Vähän päälle kahden minuutin vauhtia, ennenkö se alkoi kävelemään. Kyllähän sen ymmärtää, että ei yksin ole kiva juosta. Vähän tuo katselu ja kyttäily jäi häiritsemään. Hoideltiin hevoset autoon ja lähdettiin tallille. Matkalla kävin ostamassa poneille tarkoitetut tutit Pipsan kuolaimiin. 

Tultiin tallille ja otin Pipsan ensin autosta. Sanoin Tuomolle, että laitan tämän käytävälle kiinni, jos tämä vain pysähtyy siihen. Noo, kyllähän se pysähtyi ja kääntyi  yhtä nopeasti ympäri. Mun oli pakko päästää narusta irti, kun ovessa oleva loimiteline oli mun edessä. Pipsa juoksenteli pihalle kohti maantietä, mutta jäi onneksi tarhan viereen ja Tuomo sai sen siitä kiinni. Yritti se vielä uudelleen kääntyä ja rymisteltiin tallissa, ennenkö Tuomo sai sen kokonaan kiinni. Sen jälkeen se hermoili ja kuopi lattiaa koko ajan. Pesin molemmat hevoset ja laiteltiin ne tarhaan. Pipsan takapää näytti olevan kepeänä tarhassa. Huomenna Tuomo ratsastaa Vipin ja minä lähden ehkä Pipsan kanssa mukaan, jos noiden kahden yhteistyö sujuu alussa. 

Pipsan näkökulmasta

Heissan taas kaikille pitkästä aikaa!

Tuli taas se aika päivästä, kun linja-auto ajoi meidän tarhan ohi. Se pysähtyi siihen ja näin, kun Saana jäi sinne tien laitaan. Tajusin samalla sekunnilla, että se tulee tietenkin ajamaan minulla. Viime kerralla se ei tullut ajamaan minua, eikä ollenkaan tallille. Hän käveli tännepäin, mutta meni toisen rakennuksen sisälle. Kohta se sieltä sitten tulikin ja lähti etsimään varmaankin minun valjaitani. Mietin, että olisinko niin kiltti ja antaisin kiinni heti ensimmäisellä yrittämällä. Päätin hieman juksata. Menin hänen luoksensa, mutta juuri kun se oli ottamassa minua päitsistä kiinni, käänisn pääni pois ja lähdin karkuun. Joku toinen samantapainen henkilö antoi porkkanaa sille ja hän yritti uudelleen saada minua kiinni. En voinut vastustaa porkkanaa ja antauduin kiinni. Se, että annan kiinni ei tarkoita sitä, että lähtisin sen mukaan. Jäin seisomaan etujalat suorina paikoilleni. Ei Nipsukaan olisi halunnut lähteä, koska matkalla olisi ollut sähkölanka. Suunnittelimme tämän Nipsun kanssa valmiiksi, ennenkö ihmiset tulivat. Voi ei, nyt ne tajusivat kääntää Nipsun toisin päin ja mennä toista kautta pois katoksesta. Ei sen näin pitänyt mennä... Kai minunkin täytyy tästä lähteä Saanan mukaan, kun tuo toinenkin meni jo. Kuolaimet suuhun ja valjaat ympärille, sekä tietenkin ne renkailla liikkuva vekotin niihin kiinni. Olimme lähtö valmiina. Saana oli kuullut jutta, että olisin ollut kuulema hankala viime kerralla, vaikka en edes ollut. 

Jes, vihdoinkin liikenteeseen, mutta miksi juuri tänne alatielle? En pääse ikinä Vipin ohi, kun ne kiilaa meidät ojan pohjalle, jos edes yritän lähteä ohi. Vippi katsoo minua tosi pahasti, kun menen rinnalle kävelemään. Enkä saa edes ravata, kun pitää kuulema varoa jotain reikiä tiessä. Nipsunkin perässä olevan vekottimen rengas pitää kamalaa ääntä. Yritin vähän väliä tarjota ravia, jos olisin vaikka saanut ravata. Oliko tämä oikeasti näin lyhyt lenkki, olisin halunnut käydä pidemmällä. Meinasimme törmätä Vippiin, kun minua ärsytti se, kun piti tulla käymään tallilla, enkä olisin millään halunnut pysähtyä. Kohta alkoi kuulua kamala paukutus ja hakkaamisen ääni, kun ihmiset rassasivat Nipsun perässä olevan vekottimen rengasta. Matkan teko jatkui onneksi ja pääsimme tielle, jossa tulee aina niitä pelottavia asioita vastaan. Tällä kertaa niitä ei onneksi tullut. Vippi lähti edellä ravaamaan, mutta mun kyytiläinen ei antanut mun ravata niiden reikien takia hirmu mielellään. Näin kaksi reikää tiessä ja rauhotuin kävelemään. Pääsin Vipin rinnalle kävelemään, yritti se katsoa pahasti, mutta en välittänyt siitä. Kävelin johonkin märkään ja lotisevaan kohtaan tiessä. Ei sieltä onneksi hyökännyt mitään leijonaa mun kimppuun. Ylämäen halusin ehdottomasti juosta Vipin perässä, viskelin päätä ja yritin olla tottelematta kuskia. Muutamia reikiä oli ennenkö pääsimme toiselle tielle. Siinä oli jo leveyttä ja pääsin kipittämään Vipin rinnalle, ohi en vielä mennyt. Mutkan tullessa kuskini halusi jättää mut koko porukan perälle, en tykännyt ajatuksesta, joten aloin narskuttamaan hampaita toisen ihmisen korvan juuressa. 

Suora aukeni edessä, mutta ei tullut käskyä, että olisin saanut ravata. Huomasin, että Vippi yritti myös ravata huonolla menestyksellä. Näin tienvarrella lajitoivereita, ei saatu jäädä juttelemaan, vaan matkaa täytyi jatkaa. Kiipesimme mäen ylös, jonka jälkeen näin auton edessä ja jäimme porukan perälle. Sen perässä oli joku umpinainen koppi, olen nähnyt niitä raveissa paljon. Säikähdin sitä hieman ja hain turvaa Nipsun kuskista. Oli hirmu jännää mennä yhden talon ohi. Sen jälkeen vielä postilaatikko vaani minua, menin Vipin taakse piiloon ennenkö se olisi huomannut minut. Jatkoimme kävelemistä, hetken kuluttua käännyimme takaisin ja otin kärkipaikan jonosta. Kohta tulikin toinen auto vastaan, olisi tehnyt mieli vähän testata kuskin taitoja, mutta menin suosiolla ohi. Se sama postilaatikko näki nyt minut ja näytti sille, että kohta se hyökkää ja syö mut. Hidastin aluksi vauhtia, mutta näin parhaaksi kipittää aavistuksen nopeammin ohi. Kaukana näin lajitoverin tarhassa juoksemassa, sitä en pysähtynyt katsomaan, vaan lähempänä pellolla oli paali. Pysähdyin kuin seinään ja odotin, että Vippi menee edelle. Sen jälkeen en antanut enää mennä Vipin edelle tai jos se pääsi edelle, niin otin sen kiinni. Pääsimme sille reikiä täynnä olevalle tielle takaisin. Piti puoliksi metsässä kävellä, että Vippi pääsee edelle tarvittaessa. Kuskini totesti Vipin kuskille, että " epätoivosesti te yritätte edelle mennä " ja se oli totta. Otin ne aina kiinni, kun päästin ne karkuun. Väistelimme reiät ja pääsimme pelottavia asioita täynnä olevalle tielle, nytkään ei onneksi tullut mitään vastaan. Pääsin katokselle ja odotin että Saana saa minut kiinni päitsiin. Se sai minulta kamat pois ja kohta se tunki mun päälle jonkun kimaltavan remmin, josta hän kertoo kohta lisää. Mutta ensikertaan!


♥: Pipsa


Tosiaan ostin Pipsalle synttärilahjaksi rintaremmin. Tilasin sen timanttivarusteet hevosille paikasta, oli sopivan hintainen ja värivalikoimaakin oli. Toimitusaika oli lyhyt sekä palvelu oli muutenkin hyvää. 






#2 Kuinka olen päässyt tähän asti hevosten kanssa?

Päätin kertoa hieman minun taustoistani ja tarinasta kuinka olen loppujen lopuksi päätynyt tälle kyseiselle tallille, jossa käyn nyt ja missä vaiheessa sain ensimmäisen hoitohevosen yms. 

Rita & Minä

Aloitin ratsastuksen Talli Taitavissa Kavioissa, Kiuruvedellä. Aloin käymään siellä jo silloin, kun olin esikoulussa. Olin tietenkin jo ennen sitä käynyt hevosen selässä ja talutusratsastuksessa. Mieleen on jäänyt myös Rita niminen vuononhevonen terapiatallilta. Se oli hevonen jolla ravasin ensimmäisen kerran. Ensimmäisiä hevosia joilla ratsastin oli Kenu ( Keinokone ). Se oli suomenhevonen ja mun tuttu muistaakseni vuokrasi sitä. Ratsastin sillä kentällä silloin, menin vain kävelyä ympyrällä liinassa. Ratsastin aika paljon Ansku nimisellä ponilla ja toisinaan Polkalla. Ne olivat tosi laiskoja, mutta opettivat minua ratsastamaan. Opettaja oli myös todella hyvä ja mukava. Suosittelen tätä tallia lämpimästi, jos haluaa hyvää opetusta. Muutaman vuoden ajan kävin ratsastamassa säännöllisesti. Vaihdoin tallia, syytä en muista miksi, mutta kävin Hirvijärven ratsutallillla. Siellä en oppinut oikein mitään, ainut muisto sieltä on se, kun jäin Herzin jalkoihin, kun olimme tulossa tallille ja se syöksyi pusikkoon. Se ei ollut minulle sopiva talli, joten vaihdoin takaisin Talli Taitaviin Kavioihin. Jatkoin säännöllisesti siellä käymistä. Tämän sivussa lomilla lapissa pääsin issikkavaelluksille, olen muutaman kerran käynyt sellaisilla. Parhaiten on jäänyt mieleen Kolin reissu ja sieltä Pikku-Tähti niminen issikka. Kävin kerran myös estevalmennuksessa Wilmalla, siitä ei ollut minulle loppujen lopuksi mitään hyötyä.

 Issikkavaellus Ylläksellä

 Minä & Myy

Polka

Estevalmennus Wilmalla

Tipuin ensimmäisen kerran Myy ponilta, kun se ei nostanut laukkaa ja joku tallityttö juoksi sen takana ja se pukitti. Liityin KiuRan jäsenkesi muutamaksi vuodeksi, jonka seurauksena kävin ensimmäisissä ja viimeisissä koulukilpailuissa Mikillä. Menin silloin raviohjelman, joka me voitettiin. Silloin olin jo ruennut käymään Tuomon luona. Eksyin sinne siis 3,5 vuotta sitten pakkaspäivänä. Ratsastettiin Tötteröllä heti ensimmäisellä kerralla Sofian kanssa. Tipuin siltä toisen kerran, kun menimme kahdestaan sen selkään, eikä Tötterö pitänyt ajatuksesta. Kävin myös muutamaan otteeseen ratsastamassa kaverin hevosella Lolalla, joka ei nyt ollut ihan minulle sopiva, mutta mukava hevonen kuitenkin. ( ensimainenhevoseni.blogspot.fi )

 Mikki

 Lola

Sofia ja Tötterö


Se oli yksi päivä, kun Tuomo toi mut Tötteröllä kotiin ja käytiin sen kanssa mäellä.. Tuomo kysyi haluanko ajaa ja antoi ohjat käteen. Olin silloin 12-13 vuotias ja kokematon. Pari viikkoa sitten Tuomo ihmetteli että miten se oli uskaltanut antaa ohjat mulle. Se tuli siihen tulokseen, että sen on pitäny kamalasti luottaa muhun jo siinä vaiheessa. Kesällä 2014 aloimme opettamaan Nipsua ja Vippiä ajohommaan. Sen jälkeen aloin ajamaan Vipillä joka kerta. Välillä kävin myös istumassa Nipsunkin kärryillä.

Ensimmäisiä ajokertoja, anteeksi laatu...


Vippi on opettanut minulle paljon, ajohommat ja tipuin sen kärryiltä myös ensimmäisen kerran. Nipsu on opettanut mulle ratsastushommia enemmän, sekä ongelman ratkaisutaitoja kehittänyt huimasti. Poju opetti ajamaan hiitin ja jotain monten tapaista kokeilin ensimmäisen kerran sillä Hingunniemessä. Pipsa on nyt opettanut kaiken tämän mulle uudelleen, kertauksen vuoksi. Vippi oli ensimmäisenä mun silmäterä ja hoitohevonen. Sen jälkeen minusta tuli myös Nipsun hoitaja ja lopulta myös Pipsan, joka on nykyään mulle se silmäterä. 

Ekoja kertoja radalla Pojulla


Lopetin ratsastustunneilla käymisen viime keväänä, vaikka kävin sen jälkeen pari kertaa tunneilla. En oikein osannut enää mitään ja asiat oli pahasti jo hukassa. Pelkkä hevosen asettaminen ympyrällä tuotti ongelmia. Puhumattakaan laukasta, varsinkin ympyrällä. Kenttää ympäri meneminen ei tunnu enää siltä, että tätä mä haluan tehdä. On paljon mukavempaa ajaa kärryiltä ja silloin tällöin myös ratsastaa. Sekä tämä meidän erittäin mukava talliporukka, jota ei ratsastustallilla käytännössä ole tai ainakaan mulla ei ollut. 

 Nykyhetki

Silmäteräni ♥





Hiittien voittoputki jatkuu

 Moikka!

Tänään meillä oli vuorossa hiittipäivä. Menin 10 aikaan tallille ja alettiin laittamaan kamoja kasaan. Tein erittäin vaikean päätöksen, että saako Ari ajaa Pipsan valjailla Nipsulla. Annoin ne lainaan sille, syynä oli pinkki silatyyny. Tänään oli ensimmäinen kerta vähälle aikaa, kun Pipsa tuli tarhassa luokse ja antoi kiinni. Vippikin odotti valmiina veräjällä eikä Nipsultakaan tarvinnut kysellä lähdetäänkö. Jonkun ajan kuluttua hevoset oli rivissä autossa ja otettiin vielä kolmet kärryt mukaan. 

Oltiin vähän ennen 12 Vieremällä. Purettiin kamat ja hevoset autosta, jonka jälkeen aloimme valjastamaan hevosia. Pipsa oli tosi rauhallinen katoksessa, pari kertaa kuopi jalallaan. Toisin kuin Vippi joka kuopi vähän väliä. Odotellessa letitin Nipsun harjan, joka sai nimekseen turboletti. Vipille tein kolme lettiä, kolminkertaset turboletit siis, joista ei loppujen lopuksi ollut kauheesti hyötyä. 

Päästiin lähtemään radalle. Pipsa oli paineissaan ja sitä sai pidätellä tosissaan. Meillä on sellanen ongelma koko porukan kanssa, että vauhti meinaa olla liian kova lämmittelyssä, eikä se ole mitenkään hyvä asia juosta kylmiltään hiittivauhtia. Ei ollu mitenkään kamalan kivaa ajaa Pipsalla ihan aidan ja Vipin välissä, koska tiesin että se syöksyy sivulle sen yhden tietyn sinisen tolpan kohdalla. Taakse en voinu jättäytyä, koska jarrut ei toiminu kokonaan, enkä edellekkään lähtenyt. Hölkkyytettiin muutama kierros, Nipsu meni hyvää ravia, se on mennyt hyvin eteenpäin ravin suhteen. Kävelytettiin niitä yksi kierros, ennenkö otettiin ensimmäinen hiitti. Ajoin jonkun tyypin selästä Pipsalla, pysyin siinä paikassa koko hiitin ajan. En käskenyt sitä ollenkaan loppusuoralla, kun en päässyt lähtemään edelle. Silti voitettiin Vippi, vaikka sillä olisi ollut vapaa väylä, mutta ne meni kuulema pintakaasulla, eivätkä yrittäneet edes voittaa. Pipsa tuntu tosi hyvälle seuravaa hiittiä ajatellen.

Toinen hiitti oli 1600m matka, jos oikein nyt muistan. Ajettiin melkein koko matka rinnakkain Vipin kanssa. Nipsu tuli jonkun matkan päästä takana, Ari ajoi sillä sitä vauhtia mitä Nipsu kulki. Ensimmäisen kierroksen ajoin Vipin rinnalla, pidättelin Pipsaa, kun se yritti lähteä edelle vähän väliä. Takasuoralla annoin sen lähteä kovempaa ja vaihdettiin rinnalta sisäradalle. Sen jälkeen en nähnyt itse Vippiä, mutta kuulin sen hyvin. Pipsaa ei tarvinnut käskeä paljoa loppusuoralla. Näin Vipin sivusilmällä vähän ennen maalia, joten käskin Pipsaa vähäsen menemään kovempaa. Ja näin se mun ja Pipsan voittoputki hiittien osalta jatkuu. 

Kävelyteltiin niitä jonkun aikaa ja mentiin sitten katokselle. Purettiin kamat pois hevosilta ja tarjottiin mellavettä, mutta kenellekkään se ei kelvannut. Nyt me pidetään 1-2 viikkoa taukoa hiitistä, ajetaan vaan kävelyä ja ratsastetaan ( huom. monikossa ), Tuomo aikoi ratsastaa Vipillä lauantaina ensimmäistä kertaa. Tässä postauksessa on aika paljon nyt kuvia. 











 Nipsun turboletti







Summer bucket list



-Käydä juhannuksena Pipsan kanssa yömaastossa

-Mennä jotain monten tapaista, jollain hevosella jossain

-Mennä Vipillä ilman satulaa

-Löytää jarrut Pipsan kanssa

-Hiitin ajo

-Ajaa Vipillä edes kerran kävelylenkki

-Opetella irtokengän laitto ( jos Tuomo opettaa )

- Pestä Pipsa kunnolla

-Opetella tekemään erilaisia lettejä

-Käydä raveissa

-Ottaa kuvia hevosten kanssa 

-Ratsastan pellolla jollain hevosella ja teen taivutuksia ja ympyröitä 


Joka kerrasta oppii jotain

Moikka!

Tänään kävin ratsastelemassa hevoset koulun jälkeen. Tein jokaisen kanssa n. 4km lenkin lahdentiellä. Mun oli tarkoitus ratsastaa Pipsa ensin, mutta se ei halunnu jäädä mulle kiinni. Nipsu hiippaili sillä aikaa mun vierelle ja yritti kovasti luimistella. Nappasin sitä päitsistä kiinni ja lähdettiin katosta kohti. Pipsa jäi katsomaan tarhan perälle, kun laitettiin veräjää kiinni, eikä se sieltä tullut ennenkö me oltiin lähdetty. Nipsu näytti onnelliselta, kun kerrankin pääsi ensimmäisenä mun mukaan, koska yleensä se on ollut viimeinen. 

Nipsu oli yllättävän reipas ja tarkkaili ympäristöä. Yleensä se on vain kävellyt sinne minne käsketään ja sitä on saanu ratsastaa eteenpäin, että maisemat vaihtuu. Kahtena viimeisimpänä kertana se on ollut reippaampi. Nipsu tuntu sille, että se lähtee lentoon, kun yhden talon pihassa ajettiin traktorilla. Yritti kääntyä takaisin, mutta siitä me ohi mentiin pienellä hölkällä. Tie oli kamalassa kunnossa... Jäätä, sohjoo, lunta, vettä ja routakuoppia. Nipsulla ei ollut etukengissä hokkeja, joten pahimmissa kohissa liukasteltiin. Sama vesipuro oli ongelmana. Hetken aikaa pyörittelin Nipsua siinä, ennenkö se lähti varovasti siitä yli menemään. Välillä Nipsua alkoi tympimään joku ja se yritti repiä päätä, että pääsisi syömään puolukanvarpuja.. Käytiin kääntymässä tien toisessa päässä ja samalla vauhdilla tultiin kotiinpäin. Takasinpäin tullessa ei tarvinnut katsella mitään pelottavia asioita. Nipsu katseli maisemia ja köpötteli kävellä rennosti tallille. 

Totesin Nipsua harjatessa, että lähteeköhän tuo äkäpussi mun mukaan tuolta tarhasta.. Olihan se työmaa saada Pipsa kiinni. Se juoksutti meitä jonkun aikaa, ei ole niin tyhmä kuin Vippi, että tulee luokse heinän avulla. Loppujen lopuksi Tuomo meni nojailemaan aitaan ja Pipsaa alkoi kiinnostamaan se liikaa ja jäi kiinni. Pipsa katso tosi vihasesti mua, kun varustoin sitä. Lähdettiin matkaan puolilappujen kanssa. Ei tällä kertaa katsellut niin paljoa. Tietenkin alkumatkasta oltiin erimieltä lähtemisestä ja postilaatikotkin meinasi syödä Pipsan. Ei mennyt kauaa, kun mun ja Pipsan yhteistyötä koeteltiin. Auto tuli tiellä vastaan ja pysähtyi tien reunaan. Pipsa tuntui sille, että tästä ei muuten ohi mennä, ei varmasti. Annoin sille koko ajan pohkeita ja puhuin sille. Käveltiin nätisti ja rauhassa auton ohi. Kehuin Pipsaa ja annoin sille vähän löysemmät ohjat. Testasi, vieläkö Pipsa muistaa, mitä viime kerralla opeteltiin. Ääniapujen ja pienten pidätysten avulla koko hevonen pysähtyi niille sijoille ja odotti niin kauan, kunnes sai luvan lähteä. Nähtävästi Pipsa on innokas oppimaan uutta ja sisäistää sen nopeasti. Menomatkalla en kamalasti testaillu pysähtymistä, koska se pysähteli muutenkin. Koko hevonen oli hajoamassa atomeiksi ojaa ylittäessä ja epäröi isomman vesilätäkön ylittämistä. Poispäin tullessa Pipsa tarjoili kovasti ravia ja repi ohjia. Otettiin pysähtymisiä muutaman askeleen välein, jonka seurauksena se hieman jopa rauhottui. Pipsan sai kävelemään antamalla puoli pidätteitä koko ajan ja antamalla ääniapuja, sekä välillä pysähtymisiä sekaan. Voin sanoa, että tämä oli ensimmäinen onnistunut kävelylenkki kirjaimellisesti. 

Ennen, kun Pipsa tarjosi ravia/ yritti ravata pidätin sitä ja myötäsin heti perään. Ei silloin onnistunut myöskään vielä pysähtymiset saatika toimunut ääniavut. Viime kerralla vaihdoin siis sen kuolaimen ja puolilaput. Ensimmäiset pysähtymiset oli hampaiden yhteen puremista ja johtajuus tappelua. Otin ääniavut mukaan ja pikkuhiljaa saatiin lyhyet pysähdykset onnistumaan. Pipsa piti silloin tietenkin taputusta merkkinä lähtemisestä. Oppihan se senkin, että pohkeiden avulla saa vasta lähteä liikkeelle. Tänään pidemmät pysähdykset sujui ja lähdettiin pohkeiden avulla liikenteeseen. Tajusin myös sen, että puolipidätteitä antamalla Pipsa rauhottuu paremmin kävelemään ja kuuntelemaan. Pipsaa ei voi pidättää ja myödätä sen jälkeen toisin kuin Nipsua ja Vippiä. Näin sitä oppii uutta ja oppii tuntemaan hevosen paremmin. Yhteistyö on alkanut sujumaan Pipsan kanssa hyvin ja toivottavasti tulee myös toimimaan. 

Viimeisenä otin toisen äkäpussin kesytettäväksi. Vipillä on kiima-aika, joten se ei ole joka asiasta samaa mieltä. Kovasti se yritti mua nuolla suitsia laittaessa ja pökkiä päällä. Vippi oli alusta asti tasaisen reipas ja otti koko lenkin huumorilla. Vipille ensimmäisen ojan ylitys onnistui leikiten. Otettiin hieman matkaevästä puusta ja jatkettiin matkaamme seuraavan isomman lätäkön kohdalle. Annoin lapsen leikkiä, kuopi etujalalla vettä jokapuolelle sekä leikki turvalla veden kanssa. Toista ojaa ylittäessä lähdettiin kuin tykin suusta molempiin suuntiin mentäessä. Tutkittiin myös muutama metsätie matkan varrelta. Vippi ärsytti suunnattomasti se, kun ei saanut repiä jokasta vastaan tulevaa puuta tai pusikkoa. Köpöttelimme tallille, jonka jälkeen Vippi pääsi Pipsan seuraksi talliin.

Menen torstaina seuraavan kerran ajamaan.




hiittipäivä


Tänään ajattelin kirjottaa hiittipäivästä postauksen ja kertoa siitä jotain. Videotakin tältä päivältä on, laitan sen youtubeen, kunhan koneen ja ohjelman välinen yhteistyö sujuu...

Aamulla menin 10 aikaan tallille. Laiteltiin siinä tuttuun tapaan tavarat kasaan. Lähdin pyydystämän ensimmäistä uhria tarhasta. Pipsa ei ollut samaa mieltä tästä asiasta, vaan tarjosi takapäätä koko ajan ja luimisteli kamalasti. Koitti se kaviotakin tarjota, mutta ravasi äkkiä karkuun, kun mun käsi hipaisi sen jalkaa. Lopultahan se antoi kiinni ja päästiin katokselle. Kaikilta hevosilta otettiin etukengistä hokit pois, laiteltiin bootsit ja loimet niille. Pipsan kun saa autoon, niin muutkin tulee ilman ongelmia perässä sinne. Tänään oli myös Nipsun vuoro päästä mukaan, nähtiin mitenkä se ravaa radalla. 

12 aikoihin saavuttiin Vieremän raviradalle. Purettiin hevoset ja tavarat autosta ja alettiin valjastamaan. Ajattelin tänään ajaa Pipsalla ilman potkuremmiä, eikä se loppujen lopuksi yrittänytkään pukitella/potkia. Lähdettiin katoksilta lämmittämään porukkaa..

Hevoset oli vähän paineissaan, ensimmäinen kierros mentiin liian kovaa lämmittelyksi. Seuraavalla kierroksella ne alkoi vähän jo rauhottumaan oikeeseen vauhtiin. Hetkellisenä vauhdin antajana toimi, joku pamahus, joka kuului jostakin loppusuoran vieressä olevasta rakennuksesta. Videolla näkee reaktion yhdessä kohtaa. Pipsa alkoi ennakoimaan sitä kohtaa, yritti ravata vähän kovempaa ja tarkkaili sinne  suuntaan, josta ääni kuului. 

Ensimmäistä hiittiä ei ajettu kauheen kovaa, alle kahen minuutin vauhtia kuitenkin. Sen takia, koska Nipsu oli porukassa. Pipsa tuntu hyvälle, eikä sitä tarvinnut käskee muutakuin silloin, kun piti ajaa toisen hevosen rinnalle. Tätä hiittiä ei ollut tarkoitus voittaa. Mentiin pintakaasulla Pipsan kanssa. 

Toinen hiitti oli kovempi, ajoin tutun hevosen selässä suurimman osan matkasta. Toisen kierroksen takasuoralla Vippi repsahti laukan puolelle, jonka takia se jäi jälkeen. Ei me Pipsan kanssa ilman laukkaa selvitty, loppusuoralla kävi muutaman askeleen laukalla ja maalin jälkeen myös. Pipsa on nyt tallin paras hevonen, ainakin seuraavan viikon ajan. Vippi joutu tyytymään siihen, että hävisi meille.