Joka kerrasta oppii jotain

Moikka!

Tänään kävin ratsastelemassa hevoset koulun jälkeen. Tein jokaisen kanssa n. 4km lenkin lahdentiellä. Mun oli tarkoitus ratsastaa Pipsa ensin, mutta se ei halunnu jäädä mulle kiinni. Nipsu hiippaili sillä aikaa mun vierelle ja yritti kovasti luimistella. Nappasin sitä päitsistä kiinni ja lähdettiin katosta kohti. Pipsa jäi katsomaan tarhan perälle, kun laitettiin veräjää kiinni, eikä se sieltä tullut ennenkö me oltiin lähdetty. Nipsu näytti onnelliselta, kun kerrankin pääsi ensimmäisenä mun mukaan, koska yleensä se on ollut viimeinen. 

Nipsu oli yllättävän reipas ja tarkkaili ympäristöä. Yleensä se on vain kävellyt sinne minne käsketään ja sitä on saanu ratsastaa eteenpäin, että maisemat vaihtuu. Kahtena viimeisimpänä kertana se on ollut reippaampi. Nipsu tuntu sille, että se lähtee lentoon, kun yhden talon pihassa ajettiin traktorilla. Yritti kääntyä takaisin, mutta siitä me ohi mentiin pienellä hölkällä. Tie oli kamalassa kunnossa... Jäätä, sohjoo, lunta, vettä ja routakuoppia. Nipsulla ei ollut etukengissä hokkeja, joten pahimmissa kohissa liukasteltiin. Sama vesipuro oli ongelmana. Hetken aikaa pyörittelin Nipsua siinä, ennenkö se lähti varovasti siitä yli menemään. Välillä Nipsua alkoi tympimään joku ja se yritti repiä päätä, että pääsisi syömään puolukanvarpuja.. Käytiin kääntymässä tien toisessa päässä ja samalla vauhdilla tultiin kotiinpäin. Takasinpäin tullessa ei tarvinnut katsella mitään pelottavia asioita. Nipsu katseli maisemia ja köpötteli kävellä rennosti tallille. 

Totesin Nipsua harjatessa, että lähteeköhän tuo äkäpussi mun mukaan tuolta tarhasta.. Olihan se työmaa saada Pipsa kiinni. Se juoksutti meitä jonkun aikaa, ei ole niin tyhmä kuin Vippi, että tulee luokse heinän avulla. Loppujen lopuksi Tuomo meni nojailemaan aitaan ja Pipsaa alkoi kiinnostamaan se liikaa ja jäi kiinni. Pipsa katso tosi vihasesti mua, kun varustoin sitä. Lähdettiin matkaan puolilappujen kanssa. Ei tällä kertaa katsellut niin paljoa. Tietenkin alkumatkasta oltiin erimieltä lähtemisestä ja postilaatikotkin meinasi syödä Pipsan. Ei mennyt kauaa, kun mun ja Pipsan yhteistyötä koeteltiin. Auto tuli tiellä vastaan ja pysähtyi tien reunaan. Pipsa tuntui sille, että tästä ei muuten ohi mennä, ei varmasti. Annoin sille koko ajan pohkeita ja puhuin sille. Käveltiin nätisti ja rauhassa auton ohi. Kehuin Pipsaa ja annoin sille vähän löysemmät ohjat. Testasi, vieläkö Pipsa muistaa, mitä viime kerralla opeteltiin. Ääniapujen ja pienten pidätysten avulla koko hevonen pysähtyi niille sijoille ja odotti niin kauan, kunnes sai luvan lähteä. Nähtävästi Pipsa on innokas oppimaan uutta ja sisäistää sen nopeasti. Menomatkalla en kamalasti testaillu pysähtymistä, koska se pysähteli muutenkin. Koko hevonen oli hajoamassa atomeiksi ojaa ylittäessä ja epäröi isomman vesilätäkön ylittämistä. Poispäin tullessa Pipsa tarjoili kovasti ravia ja repi ohjia. Otettiin pysähtymisiä muutaman askeleen välein, jonka seurauksena se hieman jopa rauhottui. Pipsan sai kävelemään antamalla puoli pidätteitä koko ajan ja antamalla ääniapuja, sekä välillä pysähtymisiä sekaan. Voin sanoa, että tämä oli ensimmäinen onnistunut kävelylenkki kirjaimellisesti. 

Ennen, kun Pipsa tarjosi ravia/ yritti ravata pidätin sitä ja myötäsin heti perään. Ei silloin onnistunut myöskään vielä pysähtymiset saatika toimunut ääniavut. Viime kerralla vaihdoin siis sen kuolaimen ja puolilaput. Ensimmäiset pysähtymiset oli hampaiden yhteen puremista ja johtajuus tappelua. Otin ääniavut mukaan ja pikkuhiljaa saatiin lyhyet pysähdykset onnistumaan. Pipsa piti silloin tietenkin taputusta merkkinä lähtemisestä. Oppihan se senkin, että pohkeiden avulla saa vasta lähteä liikkeelle. Tänään pidemmät pysähdykset sujui ja lähdettiin pohkeiden avulla liikenteeseen. Tajusin myös sen, että puolipidätteitä antamalla Pipsa rauhottuu paremmin kävelemään ja kuuntelemaan. Pipsaa ei voi pidättää ja myödätä sen jälkeen toisin kuin Nipsua ja Vippiä. Näin sitä oppii uutta ja oppii tuntemaan hevosen paremmin. Yhteistyö on alkanut sujumaan Pipsan kanssa hyvin ja toivottavasti tulee myös toimimaan. 

Viimeisenä otin toisen äkäpussin kesytettäväksi. Vipillä on kiima-aika, joten se ei ole joka asiasta samaa mieltä. Kovasti se yritti mua nuolla suitsia laittaessa ja pökkiä päällä. Vippi oli alusta asti tasaisen reipas ja otti koko lenkin huumorilla. Vipille ensimmäisen ojan ylitys onnistui leikiten. Otettiin hieman matkaevästä puusta ja jatkettiin matkaamme seuraavan isomman lätäkön kohdalle. Annoin lapsen leikkiä, kuopi etujalalla vettä jokapuolelle sekä leikki turvalla veden kanssa. Toista ojaa ylittäessä lähdettiin kuin tykin suusta molempiin suuntiin mentäessä. Tutkittiin myös muutama metsätie matkan varrelta. Vippi ärsytti suunnattomasti se, kun ei saanut repiä jokasta vastaan tulevaa puuta tai pusikkoa. Köpöttelimme tallille, jonka jälkeen Vippi pääsi Pipsan seuraksi talliin.

Menen torstaina seuraavan kerran ajamaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti