16.6.16 vuosipäivä

Tämä tulee aavistuksen myöhässä, koska olin eilisillan voittoloimien laittajana raveissa.

Vuosi sitten Pipsa saapui tallille, se oli erittäin ujo eikä antanut silitellä itseään ollenkaan. Kävin katsomassa sitä yhtenä kesäisenä iltana, jolloin tein siitä tuollaisia havaintoja. Ajattelin mielessäni, että en halua ajaa tuolla. Tai jos ajan, niin ajan vain silloin tällöin. Pipsa käveli ajaessa vinossa aisojen välissä, sekä kerran se melkein hyppäsi mun kärryihin, kun se alkoi riehumaan tallin pihalla, kun oltiin kääntymässä Nipsun kanssa edellä. Eikä se muutenkaan hallinnut kääntymistä kunnolla, se tarvitsi siihen hehtaarin kokoisen alueen, jos sillä aikoi mahtua kääntymään.

 Pipsa oli muutenkin hyvin outo, ja se oli hankala kengitettävä alkuaikoina.  Meni pari viikkoa, ja menin yhtenä päivänä tallille, jolloin Tuomo oli juuri kengittämässä Pipsan etukavioita. Mietin siinä ääneen, että kokeilisinko ajaa tällä vai en. Tuomo sai minut suostuteltua lopulta ajamaan Pipsalla. Muistan sen, että se oli vino ja hyvin herkkäsuinen. Löysin postauksen siitä, jossa kerron Pipsan ensimmäisestä ajokerrasta.  

  

"Päätin kokeilla tällä kertaa Pipsaa et minkälainen se on ajaa. Valjastaessa se oli hermostunut, yritti hyppiä pystyyn kun laitoin pumpuleita. Selvittiin siitä hommasta ja Tuomo päästi meijät irti. Jo heti alussa huomasin että se oli vähän outo, katteli vasemmalle puolelle ja oli oikeeta aisaa "vasten" . Käynti on Pipsalla aika hidasta, jäätiin Vipistä jälkeen ja jouvuttiin ravaamaan se kiinni." 16.6.2016 

  

Viime kesän kuva

Siitä päivästä alkoi mun ja Pipsan yhteinen taival. Aluksi ajoin sillä vähän, en siis joka kerta, koska Nipsu oli silloin minun mielestä se helpompi ajettava. Pikkuhiljaa aloin olemaan sitä mieltä, että oikeastaan voisinkin ajaa vain ja ainoastaan Pipsalla. Välillä oli niitä kertoja, jolloin halusin vaihtelua elämään ja ajoin jollain toisella. Aika kului, ja päästiin käymään Haapakummun radalla hevosten kanssa. Ajoin Pipsalla sen ensimmäisen hiitin siellä. Tarpeeksi tarkkoja muistikuvia ei ole, mutta jollain hiitillä totesin Tuomolle, että ilmoitetaan tämä opetuslähtöön kyllä se menee läpi ja niinhän se meni läpi. Opetuslähtö oli Kajaanissa 9.10.16 , jonka se juoksi ajalla  55,7x.

 Jossakin välissä ehdin opettaa sille ratsastus hommat, en muista mikä vuodenaika tai kuukausi oli edes silloin. Pipsa oli minusta helpoin tapaus kaikista, vaikka jarruja siltäkään ei löytynyt. Ratkaisu siihen oli gag-kuolain, jonka avulla alkoi hallinta toimimaan. Muistan ensimmäisen ratsastus kerran, kun Tuomo piti meitä narussa, mutta sanoin sille, että päästä vain irti. Se sujui hyvin ilman suurempia ongelmia ja siitä lähtien olen ratsastanut sillä välillä vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän.  Pipsan toisella ratsastus kerralla uskalsin lähteä kiertämään järveä Vipin ja Tuomon seurana. Mun on pitänyt luottaa Pipsaan ihan hirveesti jo siinä vaiheessa.

  

Yhtenä kesäisenä iltana oltiin ajamassa pellolla Pipsalla ja jommalla kummalla toisella. Tuomo sanoi silloin, että laita vaan sinun nimi sinne blogiin Pipsan hoitajaksi. Tajusin siinä samalla, että tästäkin tuli mun hoitohevonen, josta tuli lopulta se tärkein silmäterä. Ajan kanssa on oppinut tuntemaan koko hevosen kokonaisuudessaan, mitä se tekee tietyissä tilanteissa, ja mitä asioita se pelkää. Parhain fiilis on se, kun näkee et työ on tuottanut tulosta hevosessa. Toisinaan riittää myös se, kun Pipsa painaa pään mua vasten, riittää saamaan saman, tai ehkä vielä paremman fiiliksen. 

Ensimmäinen ratsastuskerta

Pipsan kanssa sain kokea myös minun ensimmäiset näyttelyt, joissa esitin sen. Ne olivat Kuopion raviradalla. Liikkeet esitin ajamalla, ajoin silloin ensimmäisen kerran Pipsalla radalla, jossa oli mainoskylttejä. Se ei onneksi sanonut niistä mitään. Pipsa käyttäytyi tosi hyvin silloin siellä, se käveli kuin koira perässä eikä sitä tarvinnut paljoa käskeä, tai pelätä, että mihin se mut seuraavaksi vie. Rakennearvostelu sujui myös hyvin meiltä molemmilta, vaikka se yritti aluksi jyrätä mut.  Sieltä ihan suht hyvillä pisteillä saatiin palkinnoksi II-p. 

  

Meidän välit ovat koko ajan lähentyneet ja olen joka kerta oppinut Pipsasta jotain uutta. Se on myös opettanut mulle paljon asioita, esim. kovempien hiittien ajamisen. Mun tasapaino on parantunut myös sen sivuloikkien ansoista, sekä olen oppinut ratkaisemaan paremmin ongelmia, jotka ovat tulleet meidän matkalla eteen. Pipsa on yrittänyt huijata mua sata nolla välillä sekä tehnyt kaikkensa, kun ei huvittaisi tehdä mitään. Mieleen jäi myös Jyväskylän nuoret-lähtö, jossa Pipsa ja Vippi nolasi meidät niiden tähtiajalla. 

Jyväskylä, nuoret-lähtö

Pipsa on ihanan näköinen, helppo ajettava, tarpeeksi haasteellinen sekä sopivan rauhallinen. Hilja sanoi, että mä ja Pipsa ollaan vähän samanlaisia. Molemmat ollaan ujoja ja hiljaisia, mutta meiltä löytyy temperamenttia tarvittaessa. Olen samaa mieltä asiasta, hiljaisia sivustakatsojia olemme. Kajaanin opetuslähdöstä jäi myös mieleen Pipsan kävelytys lähdön jälkeen, kun poni tuli vastaan ja Pipsa teki täyskäännöksen ympäri. Pipsa pelkää poneja, joten raveissa saa olla varuillaan, jos poni ohittaa meidät. Joka kerta se ei niitä onneksi säikähdä, kerran eksyttiin jopa tutun ponin kanssa samaan kuvaan Oulussa. 

Oulu (C) Jari Piirala

Eilen vuosipäivän kunniaksi kävin ratsastamassa Pipsalla. Tarhasta tuleminen ei ollut ihan yksinkertaista. Yritin joka keinolla saada sitä sieltä pois, mutta ei, paikallaan seisoi vaan, ja katsoi mua. Menin kyykkyyn, yleensä tämä on toiminut, mutta ei enää. Lili tuli hakkaamaan kaviolla mua selkään, että hoida mua. Olin kahden hevosen loukussa, mutta onneksi Tuomo tuli pelastamaan mut. Varustoin Pipsan, ja päätin tällä kertaa mennä ilman himmennintä, martingaalia ja lappuja. 

Lähdettiin maantielle, odotin vain, että milloin ensimmäinen auto tulee, ja sitten sitä mennään, kun ei lappuja ole. Autoja ei tullut, ja siirryimme metsätielle. Pipsa alkoi hieman epäröimään, ja yritti kääntyä takaisin. Selvittiin lahdentielle, ja annoin sen hölkätä pieniä pätkiä. Olihan siinä pieni ongelma, kun yritti olla kevyessä istunassa, ja Pipsa teki vähän väliä sivuloikkia. Pipsa oli muuten tosi rauhallinen, ja rento. Ei kuvitellut kävellessä mitään, vaan katseli ympärilleen. Noo, varmaan ensi kerralla saan kyytiä, kun tämä kerta meni ihmetellessä, että miksi mä nään kaiken, eikä oo mitään juttuja silmien ympärillä. 

Siinäpä oli yksi meidän pelto, jossa on hyvä heinikko, ja hevoset ovat mun kanssa ihan samaa mieltä. Joka kerta ne pysähtyy siihen katsomaan, että voitaisko mennä syömään. Pipsa yritti tehdä unelmista totta, ja asettui poikittain tielle peltoa päin ojan varteen. Näin parhaaksi kääntää sen pois, ennenkuin se olisi yli mennyt. Käytiin kääntymässä perinteisellä paikalla takaisin. Kotiinpäinkään ei yrittänyt sen kummemmin kiirehtiä, suostu kävelemään, ja hölkkäämään silloin kuin annoin luvan. Yllätyin, miten nätisti se osaa mennä, jos vain haluaa. Pipsa on ykkönen, vaikka asiasta ollaan montaa mieltä. ♥

Kuva eiliseltä lenkiltä