Hiitiltä aisan alle

Ajatuksena aluksi oli, että en kirjoita, kuin pari postausta enää tässä kuussa. Mutta näin järkevämmäksi tehdä yhteenvedon viikon 25 alusta sekä edellisestä sunnuntaista, koska juhannuksesta on tulossa oma postaus. En muuten olisi avannut konetta, ja alkanut kirjoittamaan, mutta kun tässä on asioita tapahtunut, ja on asioita mistä voi kirjoittaa, niin mitä sitä suotta niitä sisällä pitämään. Asiaa tulee hiitistä aisan alla pyörimiseen, eli laidasta laitaan vähän kaikkea mahdollista. 

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus ajaa Lilillä. Menin puolilta päivin tallille, ja aloin ottamaan Liliä tarhasta. Siinäpä me valjastettiin se, pumpuleiden laitosta se ei edelleenkään oikein tykkää, sen huomaa siitä, kun korvat menee heti luimuun eikä ne sen jälkeen hörössä enää ole. Omalle kohdalle kun ajattleee, niin eihän se mukavaa ole, kun pumpuleita korviin laitetaan. Kärryt paikoilleen, ja eikun menoksi. Tällä kertaa en laittanut potkuremmiä, koska se ei ole mallannut ollenkaan, että pukittelisi saatika potkisi. Eihän sitä varma ikinä voi olla, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Hilja tuli ottamaan kuvia meistä, ja samaan aikaan lähdimme köpöttelemään alatietä kohti. Pieniä ongelmia oli liikkellelähdön kanssa, koska avut ei oikein toimi vielä kunnolla. 

Lili käveli paljon reippaammin, kun oltiin päästy pidemmälle. Päästiin alatien päähän, ja oli aika kääntyä takaisin. Lili kun ei osaa vielä ottaa sivuaskelia, niin kääntyminen on erittäin hankalaa. Lili meni väkisin seisomaan puoliksi pusikkoon, eikä liikkunut mihinkään suuntaan siitä. Yritin saada sitä menemään eteenpäin, mutta turhaan. Se alkoi heti hyppimään kahella jalalla, tai sitten peruuttamaan. Sain peruutettua sitä vähän, että kääntymisen siitä olisi pitänyt onnistua, mutta ei. Lili hyppäsi pystyyn, samalla menettäen tasapainon, koska itse tein myös tarvittavat liikkeet ohjien päässä, että saisin sen takaisin neljälle jalalle. Sadasosa sekunnin aikana Lili oli aisan alla kyljellään, ja riehui siinä hetken, ennenkuin nousi takaisin ylös miettien mitä äskettäin tapahtui. Otin ohjat toiseen käteen, ja toisella kädellä suitsista kiinni, ja käännyimme sillä tavalla helposti takaisin. Pitää opetella sivuaskeleen ottamista jossai kiitoradan levyisellä alueella. Loppumatka sujui tallille hyvin, lukuunottamatta pysähdystä, jonka jälkeen se ei liikkunut mihinkään. Sanoin vain sille, että mulla on aikaa odottaa vaikka koko päivä, että liikut siitä. Eipä mennyt kauaa, kun pääsimme katokselle. 

Eilen maanantaina meillä oli hiittipäivä. Käytiin Vipin ja Pipsan kanssa haapakummun radalla, jotta saatiin Pipsan jalka rasitettua tämänpäiväistä eläinlääkäri käyntiä varten. Hevoset tuli nätisti perässä autoon ilman ongelmia, ja päästiin lähtemään rataa kohti. Ajoin tällä kertaa hiittikärryillä, pikalukko valjailla. Valjastelin Pipsan pienen vinkumisen aiheuttamana, koska Pipsa olisi halunnut vain syödä koko ajan suitsia laittaessa. Laitoin sille normaaliin tapaan polvisuojat, mutta myös takasäärisuojat, jotta näen onko niihin tullut jälkiä. Huomasin, että valjaiden toinen kiinnitysjuttu oli vääntynyt, jonka seurauksena aisa valui siitä pois. Lämmityksen ajoin puoliksi toinen aisa irti, kauheen räminän kanssa. Pipsalla oli lämmityksessä sopivasti painetta. 

Sidottiin aisa vielä nahkaremmillä paremmin kiinni, ja räminä loppui siinä samalla. Voltattiin pari kiekkaa ennenkö lähdettiin. Mulla oli suunnitelma hiitin suhteen, miten tulemme häviämään sen, eli siis voittamaan. Ajoin kaksi täyttä kierrosta Vipin selässä, ja päästin Pipsan lähtemään Vipistä ohi. Se alkoi heti painamaan ohjille, eikä siinä vaiheessa tarvinnut käskeä. Ns. loppusuoralla käskin hieman sitä, mutta normaalia vauhdin lisäystä ei tullut, mutta voitimme silti tämän hiitin. Koko hiitin läpimeno aika oli 48.0. Pipsa laukkasi alussa kerran, ja muuten meni pää kierossa koko ajan. Mutta olihan se parempi kuin edellisellä hiitillä. 

Tänään tiistaina menin 7 aikoihin tallille, koska lähdettiin käyttämään Pipsaa eläinlääkärin luona Siilinjärvellä tai jossain sielläpäin me oltiin. Pipsalla oli sanomista vasemman jalan jännekanavassa. Se sai siihen jotain ainetta, en kuunnellut hirmu tarkkaan, koska en voi/pysty katsomaan piikitys tilannetta. Pipsa laahusti tulla rauhoitettuna auton kyytiin, totesin sille siinä, että olisitpa aina näin rauhallinen. 

Tuntuu, että tästä tulee kilometrin mittainen postaus, mutta jospa ei kuitenkaan. Eläinlääkäri reissulta tultuamme laitettiin Pipsa karsinaan, koska sillä oli karsina lepoa tämä päivä sekä kaksi seuraavaa päivää tarhassa oleskelua, jonka jälkeen kevyttä liikettä. Otin Lilin tarhasta, ja valjastelin sen siinä. Ajoin sillä tällä kertaa hiittikärryillä ilman potkuremmiä, vaikka ajattelin sitäkin yhdessä vaiheessa. Lili oli kamalan reipas, joten hölkättiin jonkun verran alaspäin. Se menee tosi hyvää ja rentoa ravia, eikä millään haluaisi lopettaa ravaamista. Kokeilin tällä kertaa kääntää sen pellolla, ensinnäkin sitä pelotti mennä pellolle, se törisi hirveästi sekä epäili sinne menemistä.

Eipä se iso tila auttanutkaan, vaikka luulin. Sama pystyyn hyppäämisen mallaaminen alkoi ja pään painaminen lapaa vasten. Nousin kärryiltä, ja otin sen suitsista kiinni. Alkoi olemaan vauhtia, kun se tajusi, että pystyyhän tässä kääntymään. Hyppäsin takaisin kärryille, ja hölkättiin Tuomoa vastaan. Loppu matkasta ärsytin Liliä sen mielestä, koska en antanut sen juosta, ja härkin samaan aikaan Tuomoa piiskalla. Pyöriteltiin ja käänneltiin sitä tallinpihalla, ennenkö otettiin siltä kamat pois. Sen jälkeen kävin ratsastamassa Vipin, josta ei ole mitään erikoista sanottavaa.