Tämä ihanan lämmin ja aurinkoinen kesä jatkuu täälläpäin Suomea, eli todellakaan täällä ei ole lämmintä. Aurinko näyttäytyi aamulla, mutta hävisi yhtä nopeasti pilvien sisään. Nyt on ohi peruskoulu, suhteellisen hyvällä todistuksella, jonka keskiarvo oli 8.2. Parin viikon päästä saan tietää mihin kouluun pääsen, hain pemolle ja hingunniemeen. Tänään täällä oli jopa n. 5 astetta lämmintä. Ei tehny mieli ratsastaa hevosia kesävaatteissa. Tunkeuduin ihan mielelläni toppatakin sisään ja muutamat housut sai laittaa päällensä. Kakkukahvit kävin kotona juomassa, jonka jälkeen lähdin umpijäässä tallille. Ensimmäisenä hommana Tuomo laittoi Pipsalle etukengän. Minä tietenkin vielä suosiolla katsoin vierestä ja painoin asioita mieleen. Kyllähän se näyttää erittäin helpolle, mutta on siinä mun mielestä opeteltavaa aika hirveesti. En ruennu vielä tällä kertaa lyömään naulaa, ei mulla oo sitä rohkeutta vielä. Jospa minä ensikerralla uskaltaisin jo.
Opettaja ja oppipoika
Kenkä jalassa ja keskustelu alkoi, lähdetäänkö käymään kävelylenkillä vai ei. Pipsa oli samaa mieltä, että voitaisiin käydä tyttöjen lenkillä, sekä seikkailla hieman siellä sun täällä. Sain Pipsan taas huonolle tuulelle kiitos himmentimen, korvat luimussa suitsia laittaessa kiinni kunnolla. Pääsin lähtemään matkaan, jonka seurauksena ne korvatkin meni oikeaan asentoon eivätkä olleet luimussa niin kuin viimeksi. Martingaali olisi ollut ehkä tarpeen tällä reissulla, kun tuntui sille, että kohta sen pää pamahtaa mun päähän. Painetta tuntui ohjissa, sekä mielikuvitus alkoi rullaamaan erittäin nopeasti liikkeelle lähdön jälkeen. En vielä siinä vaiheessa ottanut aiheesta huolta, vaan jatkettiin metsätielle matkaamme. Tietenkin siihen meidän kulkuväylälle oli taipunut joku risu, jonka eteen piti pysähtyä. Seuraavana huolen aiheena Pipsalla oli kivi, jonka päältä oli lähtenyt sammalta. Selvästi se näytti sille, että sillä on suu auki, ja se odottaa astetta pulleampaa uhria itselleen. Eipä se sieltä hyökännytkään, vaan pysyi paikallaan koko ajan. Aukealle alueelle tultuamme alkoi tuntua sille, että tässä kohta lähdetään lentoon tuulen takia, mutta toisaalta, jos Pipsa lähtisi tuulen mukaan se olisi ihme. Vasta toissapäivänä intettiin Tuomon kanssa, onko Pipsa lihonut, tai siis pyöristynyt. Pakko myöntää onhan se ihan vähän vaan pyöristynyt, mutta ei sitä heti huomaa. Asiasta toiseen tultiin Pipsan kanssa Kaarteenperäntielle, matka oli taittunut tapellessa siitä kävelläänkö vai ravataanko me. Olin sen verran kiltti, että annoin Pipsan ravata ylämäet ja yhden toisen pätkän. Pipsa alkoi miettimään, että mihin tässä nyt oikein ollaan menossa, kun oikealle käännyttiin. Postilaatikoita ja kaikkea muuta edessäpäin, miten tästä selvitään... Jarrut se laittoi lopullisesti pohjaan, kun sille selvisi, että jollekin sivutielle pitää poistua. Vanha tuttu tie viime kesältä, mutta silti siitä piti tehdä numero. Sinne mentiin ja Pipsa alkoi muistelemaan sitä missä käännyttiin viimeksi takaisin. Eipä me siinä käännytty, vaan jatkettiin alamäkeä alas, siellä olikin vastassa kanto- ja kivikasa, joka piti kiertää muutaman metrin päästä. Hetkeen ei ollut mitään katsottavaa, paitsi pellolla se näki muka jotain mummoja. Ohitettiin autiotalo, jonka jälkeen metsässä oli vanha kaatunut puu. Pipsa hölkkäsi siitä ohi ja hyppäsi ainakin puolimetriä ilmaan ja eteenpäin, ennenkö jalat kosketti seuraavan kerran maahan. Takaisinpäin tullessa oli tismalleen samat pelon aiheet sekä vauhtia sata kertaa enemmän. Päänviskely paheni mitä lähempänä kotia oltiin, ei siinä enää mitkään kivet kiinnostaneet, vaan ravi oli pelkästään mielessä. Selvittiin tallille ehjinä ja kengätkin pysyivät jalassa.
Toisena otin Vipin uhriksi tarhasta, koska se näytti niin innokkaalle. Postauksen otsikko tulee siitä, kun jokainen hevonen painoi kuin höyryjuna menemään eteenpäin. Pientä kiukkua oli ilmassa Vipin osalta, yritti tökkiä päällä ja tehdä varustoinnin hankalaksi pullistamalla. Vippi ei alussa tuntunut mitenkään super reippaalle, mutta äkkiä se kävely tahti muuttui maantiellä nopeammaksi. Vippi oli kaikista se täyspäisin, joka ei kuvitellut mummoja metsään koko ajan. Vipillä oli tänään vain kuusen ja männyn oksat mielessä, enkä tykkää siitä tavasta hirveästi, kun sen keskittyminen menee koko ajan vain siihen. Vipin tasapaino huononee myös silloin, kun se keskittyy johonkin ihan muuhun, vähän väliä tänäänkin kompasteli. Ylämäet oli se juttu, mihin Vippi halusi ravata, muuten ei ravailu kiinnostanut. Silloin kun ravi maistui sai ohjistakin vetää enemmän, että sain hitaampaa vaihetta päälle. Vipin kanssa kävin vain Kaarteenperäntiellä kääntymässä. Ainut ihmettelemisen ja pysähtymisen aihe oli moottorisahan ääni jossain kaukana. Vippi oli muuten rennon reipas ja keskittyi suurinpiirtein siihen mitä oltiin tekemässä. Takaapäin tulevan auton ohitus sujui hyvin, koska se oli tuttu joka sieltä tuli autollaan, joten se ei jäänyt perään kyttäämään, vaan ohitti meidät sopivalla vauhdilla. Vippi pysähtyi odottamaan, että auto menee ohi, ennenkö alkoi painamaan ohjille ja mallaamaan ravia. Tuntui sille, että meillä olisi ollut ohjat ristissä, kun kääntymis avut toimi päinvastoin joka tilanteessa. Ohjat oli kyllä silmin nähden oikealla tavalla eivätkä solmussa.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä ratsastin Nipsun, joka piti ratsastaja erittäin hyvin hereillä. Mun ja Nipsun yhteistyö ei ole oikein kunnossa, sekä lisäksi meillä on johtajuusongelma, joka ei varmaan koskaan lopu. Sain Nipsu varustoitua ja päästiin matelu vauhdilla lähtemään kohti maantietä. Nipsu kuvitteli kaikkea jo heti alussa, olisi sivutiet kiinnostaneet enemmän kuin itse hiekkatie. Oman turvallisuuden takia menin metsätietä pitkin Lahdentielle. Metsässä se sama kyseinen kivi oli odottamassa uhria itselleen, Nipsu kierti sen kaukaa, ennen kuin palasi oikealle uralle. Siihenpä oli tullut sellainen lammikko, joka piti ärsyttävää lotina ääntä, kun siitä käveli yli. Nipsu päätti omilla luvilla kääntyä takaisinpäin ja olla sitä mieltä, että tuosta ei muuten mennä yli. Pienen keskustelun jälkeen mentiin siitä isoilla askelilla yli ja jatkettiin reippaalla tahdilla eteenpäin. Seuraavaksi oli vuorossa ravinäyte, ravi tuntui hyvän rennolta, eikä hakenut laukkaa. Jarrutkin löytyi jopa tällä kertaa Nipsulta, sekä hallinta toimi moitteettomasti. Oltiinpa ohittamassa taloa, ja se mummo alkoi olemaan joka puolella pusikoissa. Nipsu teki yhtäkkiä täyskäännöksen, eikä millään meinannut lähteä sinne minne piti. Kolme kertaa se teki tuon, ennenkö se uskoi, että tuolla tavalla ei tehdä tai lenkki pitenee. Olisi tälläkin ollut ravihaluja, mutta kun tuntui laukka olevan niin pinnassa, että suostuttelin sen kävelemään. Ennen Nipsulla on saanut mennä löysillä ohjilla, eikä se ole kuvitellut mitään. Nyt sai mennä poikkeuksellisen lyhyillä ohjilla, sekä olla valmiina, että mihinkä tästä seuraavaksi syöksytään. Loppumatka tallille sujui ilman hirveitä ongelmia. Jarrut oli vähän hakusessa sekä oksat oli tämänkin hevosen mielessä.
Pelottava kivi kuvassa.
Olen haaveillut tekeväni kesätyöviikoista päiväkirja mallissa yhden postauksen per. viikko. Sen lisäksi olen tekemässä vuosipäivä postausta Pipsan kanssa, sekä yksi erikoispostaus on työn alla. Raveista on tulossa postaus, jos sinne nyt tulee lähtö Pipsalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti