Juhannusyö

Moikka!

Kello alkaa lähenemään yhtä yöllä, en tiedä miksi olen tähän aikaan koneella, ja varsinkin kirjoittamassa tätä postausta tässä väsymys tilassa, mutta menee tämä varmaan tämän kerran. Heräilin aamulla siinä 9 jälkeen, kun serkut tuli kiljumaan viereen, että ala herätä. Siinä puol unissa pistettiin navettaan, ilma oli hirveän kylmä, joten juoksentelin toppatakki päällä koko päivän. Kerta se on toinenkin, kun toppatakki päällä on juhannuksena. Tuli tehtyä kaikkea turhaa päivällä. Illasta mentiin katsomaan kokkoa rytkyn rantaan. Menin tallille klo 22 aikaan. 

Pipsa oli veräjällä vastassa, mutta mukaan lähteminen oli toinen tarina. Tuomo sanoi sille, että on se sun ruettava liikkumaan, että pari vapaapäivää sait pitää. Varustoin sen siinä, ja tein sille letin, koska itselläkin oli viimesen päälle hyvät letit päässä. Pipsa lähti laiskasti liikenteeseen, kelaten selvästi mielessä, miksi mennään ilman lappuja.. Päästiin pikku hiljaa kunnolla liikkeelle, vaikka kiihtyminen oli hidasta. Oikaistiin metsän kautta lahdentielle, matkalle oli kaatunut koivu, josta oli kuoriutunu kuori. Siitähän ei yli voitu mennä, niin kierrettiin sitten muutaman metrin päästä se. Se ei syönyt meitä, mutta vauhti alkoi olemaan normaali lukemissa. Kierreltiin melkein kaikki meidän vuokralla olevat pellot, jotka oli paalattu. 

Yhdellä pellolla annoin Pipsan hölkätä vähäisen, että saa vähän purkaa höyryjä. Meinasi tytöllä olla paineita, kun takapäätä heitteli ilmassa. Sieltä pellolta selvinneenä lähdettiin jatkamaan matkaa. Oikealla puolella oli kaksi peltoa, josta sain syöttää hepoille heinät. Eihän se Pipsa rauhoittunut mitenkään päin syömään, vaan kaahotti menemään kuin höyryjuna eteenpäin.  Käytiin vielä yhdellä pellolla pyörähtämässä ennenkuin lähdimme takaisin tallille. Maisemat olivat vielä tosi nättejä, kun aurinko laski. Kello oli aikalailla jotain 22.30 luokkaa silloin. Vasikoita piti tuijottaa, ja kaikkia ääniä jäädä kuuntelemaan. Käytiin katsomassa yksi sivu tie, mitä sieltä löytyy, mutta ei siellä ollut kuin vain pelto vastassa. Mentiin katokselle, juomaan juhannusjuomat ja vaihtamaan ratsua. 

Vippi oltiin ajettu jo päivällä, mutta ratsastin sillä silti kevyehkön lenkin. Kerta se oli ensimmäinenkin , kun toppatakki päällä teki mieli kesällä ratsastaa orikuvasto povitaskussa. Vippi hermoili lähtiessä kamalasti, eikä millään olisi haluttanut, vaan silittelyä kaipasi. Lähdettiin silti. Saman koivun rungon vieressä oli sama kyseinen kivi , jota ollaan aina vähän katseltu. No, tänään Vipin kaula meni niin kaarelle kuin se vain sen sai. Kohta oltiin menossa eri ilmansuuntaan, mutta hallinta pysyi, ja siitä mentiin ohi sekä myös koivun rungosta yli. Kohta oli vasikoita ihmettelyn aiheena, mutta niitä jäätiin vain tuijottamaan. Vippiä piti hieman nuhdella, kun se vain repi ja repi koko ajan oksia puista. 

Kuvittelin, että nyt keskellä yötä klo 23 jälkeen ei tule minkään näköistä laitetta vastaan missään tiellä. Niinhän sitä aina saa luulla, kun kuulin lähestyvän mopon kaltaisen äänen. Mutkan takaa tuli mönkijä, siinä ehti vain tajuta, että Vippi lähti, ja hallinta oli pikkusen hukassa. Sain sen kuitenkin ohjia vuorotellen vetämällä takaisin, ja päästiin pellolle, joka oltiin aikaisemmin käyty tutkimassa. Mönkijä jatkoi matkaa, ja me myös. Ei Vippikään jaksanut syödä heinää, mutta jos ei lupaa olisi ollut syödä, niin sitten sitä oltaisiin vedetty väkisin. Vippi halusi ehdottomasti kiertää vastakkaisen pellon kokonaan. Näin me tehtiin, ja Vippi oli tyytyväinen. Haisteltiin pyöröpaaleja askelta lähempää, ilman että ne hyökkäsi päälle. Kotiinpäin tultiin reippaammin, ja Vippi olisi voinut vaikka käydä vielä jossain. Alkoi olemaan jo viileämpää, joten mentiin tallille. Vipille ei myöskään kelvannut juhannusjuomat, mutta heinät maistui tarhan puolella.

Viimeisenä hommana oli orikuvaston katselu, joka oli tehty huumorilla ja huvin vuoksi, en siis ole millään tavalla päästäni sekaisin. Vippi täytti koko kuvaston heinällä, mutta valittiin sen kanssa Metkutus ykkösvaihtoehdoksi. Pipsa raukka pelkäsi kuvastoa, mutta tuli lopulta haistelemaan sitä. Sillä oli vaikeuksia valita I.P. Lennon ja Metkutuksen väliltä. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan tästä asiasta mulle, että hevoset ei ymmärrä tätä. Ymmärti tai ei, mutta pääasia, että tämä juhannusyö oli ikimuistoinen. Lilille en olisi saanut näyttää koko kuvastoa. Se otti sen suuhun ja repi sekä kuopi sitä kaviolla. Isi oli tyhmä, koska se kuopi Liisingin kuvat siitä pois. Sen  jälkeen hoidin sitä hetken, ennenkuin lähdin kotiin.