Moikka!
Mun ei pitänyt tehdä postausta tänään, koska tarkoituksena oli tasata tahtia, mutta aihetta kun on, niin ajattelin kertoa tästä päivästä. Mun oli tarkoitus ajaa tänään Vipillä. Otin sen tarhasta, ja valjastelin sen siinä. Pientä kinastelua oli Vipin ja mun välillä vyötä ja suitsia laittaessa. Kampesin kärryille istumaan, ja Tuomo päästi meidät irti. Tuomo ja Tommi ajoi Pipsalla koppakärryillä. Lähdettiin Vipin johtamana kohti maantietä. Pipsa yritti pysyä kipittämällä perässä, ja mallasi menevänsä ohi. Lahdentiellä se sitten meni ohi moneen otteeseen, mutta ravattiin Vipin kanssa sen ohi. Oli ihan hirveetä ajaa toisilla kärryillä, kun tuntui, että tipun niistä ihan väkisin. Olen tottunut ajamaan toisen mallisilla kärryillä, joissa pysyy aavistuksen paremmin kyydissä. Totesinpa pojille, että teillä taitaa olla rengas vähän vajaa kärryistä, kun Tuomo vasta oli huomauttanut mua mun kärryjen renkaasta.
En tiiä oliko tämä suunniteltu, tämä renkaan vajuminen siis vai ei. Tuomo kysyi, että haluanko ajaa mielummin Pipsalla, niin kevyemmät olisi niissä kärryissä sillon. Suostuin vaihtoon, ja se tuli ottamaan Vipin ohjat multa. Tommi piteli Pipsan ohjia suht löysällä, ja nousuin kyytiin aika nopeesti, ja yhtä nopeesti tulin myös alas kärryiltä. En ehtinyt ottaa mistään kiinni, ja Pipsa repäisi kärryjä eteenpäin. Putosin vajaa puol metriä kärryiltä alas hiekkatielle. Tuntuhan se takapuolessa sen jälkeen jonkun aikaa. Sain hirveän naurukohtauksen maantasalla, ja Tommi vain kyseli kävikö mitään. Tuomo ei taas tajunnut, että me sähellettiin perässä. Noo pääsin takaisin kärryille, ja otin ohjat käteen. Olin edelleen hieman levottomassa tilassa, enkä millään meinannut saada sanotuksi Tommille, että ota nämä ohjat, jos sekoon ihan kokonaan. Onneksi en seonnut, ja matkan teko jatkui.
Kuva toiselta reissulta
Käännyttiin peikkometsään menevälle tielle. Kyytiläiselle matkan teko ei ollut ihan kiva asia, vaan pikemminkin se sai pelätä, että pysyykö Pipsa edes mun hallinnassa. Aloin siinä samalla huolestumaan kärryjen etulevyn pysymisestä kärryissä. Kaikkihan on teoriassa mahdollista, mutta olisi siinä saanut olla aika kova ilmanvastus, jos se siitä meidän naamalle olisi tullut. Tein päätelmiä, ja tulin siihen tulokseen, että siinä on 50% todennäköisyys, että se siitä humahtaa meidän päälle. Käytiin porukalla valloittamassa peikkometsän pelto. Tie oli kuin perunapelto, eikä maisematkaan viehätä. Yritin epätoivoisesti tehdä juhannukseksi suunnitelmia, mutta eipä niistä oikein mikään Tommille kelvannut, joten varmaan mä juhannusyönä ratsastan Pipsan ja Vipin orikuvaston kera.
Takaisin tullessa Vipille iski kiire, ja se ravasi koko ajan. Yritin itse pitää Pipsan edes puoliksi käynnillä, että ei lennetä kärryiltä, jos johonkin kiveen tai muuhun vastaavaan ajetaan. Yllättävän hyvin Pipsa suostui kävelemään, vaikka toinen juoksee vähän kauempana. Mitään ihmeellistä Lahdentien osuudella ei tapahtunut. Pientä perus kuvittelua Pipsan osalta sekä keskustelua erilaisista asioista. Käytiin kerran alhaalla kääntymässä, ja pakotin Tommin ajamaan Pipsalla, vaikka oma turvallisuus oli vaarassa, no ei oikeastaan kuitenkaan. Pitäähän hevosenomistajan hevosella uskaltaa/pystyä ajamaan. Käänsin Pipsan kuitenkin takaisin, en luottanut täysin Tommin kääntymistaitoihin.
Takaisinpäin annoin sen taas ajaa, ja itse revin lehtiä puista, ja heittelin niitä ilmaan. Pipsa lähti ennen ylämäkeä ravaamaan, ja repäisin ohjat lenkkien edestä käteen. En tiiä miten päin me oikein mentiin, mutta vauhtia oli. Välillä oli etupää ilmassa, ja toisinaan takapää pomppi. Siinä oli hetki, jolloin hallinta oli nolla. Pipsa rauhoittui, ja ajettiin katokselle. Opetin Tommille piiskan kanssa kärryjen pois ottamisen, sekä muiden varusteiden purkamisen hevoselta. Onnistui kympin arvoisesti, ja vein Pipsan tarhaan sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti