Pakollinen päivitys... Tänään 15.6. odotin postia enemmän kuin Pipsalla ajoa, koska odotin kirjettä mihin kouluun pääsen. No sain tietenkin tietää siitä vähän etukäteen netin kautta, että mut oli valittu Pemolle, tutkintona on maatalousalan perustutkinto. Käyn ensimmäisen vuoden siellä, ja sitten alan opiskelemaan myös hevostalouden perustutkintoa Hingunniemessä.
Todellisuudessa olisin halunnut jo heti aamupäivästä ajamaan Pipsalla, mutta minkäs teit, kun olin kotona kesätöissä keräämässä peltokanankaalia pelloilta. Kello alkoi olemaan varttia vaille neljä, aika meni nopeammin, kun täytti ysaolta tulleita lappuja. Menin tallille, ja otin Pipsan tarhasta. Jäätiin puoli matkaan seisomaan paikalleen, ja miettimään pitäisköhän sitä sittenkään lähteä. Tuomo ja Vippi tuli kuitenkin ajamaan meidät eteenpäin katokselle, ja pääsin valjastamaan Pipsan.
Oltiin lähtövalmiina, mutta odotettiin Tuomolta lupaa lähtöön. Ajattelin lähteä ihan ensin maantielle, ja katsoa mistä sitä itsensä löytää, ja suunnitella loppu lenkin sitä kautta. Autoja ei onneksi tullut, mutta ei kyllä mitään muutakaan sen tapaista. Selvittiin Lahdentielle, siellä olikin sitten vasikoita laitumella, mutta niihin me totuttiin jo viime kerralla, ainakin toivoin, että Pipsa muistaa ne, ja sen, että ne ei syö sitä. Otettiin muutamat hölkkä pätkät. Pipsa tuntui rennolle sekä paineita tuntui hieman olevan ohjissa. Pipsa oli tien päässä sitä mieltä, että voitaisiinko lähteä takaisin, ja minä halusin taas lähteä peikkometsään päin ottamaan vähän mäkireeniä.
Mulla oli ajatuksena, että käveltäisiin Pipsan kanssa mäet ylös sekä myös alas. Tietenkin siitä syntyi erimielisyyttä meidän välille. Pipsa olisi halunnut ravata, ja yritti mennä niin pientä ja hidasta ravia kuin vain pääsee. En ollut tyhmä, ja tajusin tuon sekä laitoin jarrun päälle, joka ei meinannut aluksi millään toimia. Tie alkoi menemään liian huonoksi ja kiviseksi, joten käännyttiin takaisin, kun oli leveämpi kohta tiessä. Postilaatikko alkoi liian läheiseksi Pipsan mielestä, ja siinä oli renkaat lähellä ojan pohjaa. Pakotin sen menemään lähempää postilaatikkoa, ja eihän se enää ollut niin pelottava. Loppumatkasta ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Muutamat hölkkä pätkät otettiin Lahdentiellä. Pipsa sai pienen hien pintaan, ja mä jonkun elukan puremia sinne tänne.
Voihan, Pipsan jälkeen oli tämän yhen äkäisen palleroisen opettamista tiedossa. Hain sen tarhasta, ja alettiin valjastamaan sitä. Tällä kertaa päätimme suoraa laittaa sille kärryt perään, ilman, että ajettaisiin takaa ensin. Turvallisuussyistä johtuen laitettiin lisäksi potkuremmi, ja sekki löysälle, että ei saa päätä maahan. Lilillä on takaa-ajettaessa ollut tapana yrittää syödä maasta. Pumpulit korviin, jonka jälkeen ei enää huvittanut tämä homma Liliä. Korvat oli luimussa, ja katse oli hyvin vihainen. Istuin kärryille, ja säädin ohjat sopivan mittaisiksi, jos se vaikka saa jonkun hulluuskohtauksen.
Eipä se oikeastaan sanonut kärryihin mitään. Pieni säikähdys tapahtui, kun takaosa osui aisaan, tai aisan pää hipaisi kaulaa. Eipä nuo loppuunsa paljoa haitannut, kun se otti niin paljon hipaisuja aisoista. Lähdettiin alatietä kohti päätä viskoen sekä mutkia tehden. Totaali pysähtyminen, kun Tuomo päästi sen irti, ja se sai pysähtyä omilla luvilla. Ei auttanut ohjia käyttää, kun niiden tarkoitusta ei ymmärtänyt. Tuomo otti sen joka kerta naruun, kun se pysähtyi ja talutti sen liikkeelle. Toisinaan oltiin jyräämässä, tai oikeastaan kiilaamassa Tuomoa ojan pohjalle. Huippujuoksija tästä tulee, näytti ravi taitojaan mulle. Ravi tuntui rennolta ja vaivattomalta, mutta ei sitä montaa kymmentä metriä menty, kun oltiin jo laukalla. Ihan ymmärrettävää vielä näin pieneltä.
Edessä ylämäki, joten Lili näki parhaaksi pysähtyä, ja kääntyä tuijottamaan mua ja Tuomoa, joka tuli kauempana. Sitten tapahtui ihme, Lili lähti kävelemään, kun sitä käski ohjalla. Kehuin sitä, mutta se jäi todellakin siihen kertaan se. Nousin kärryiltä pois, niin ylämäkeen kärryjen repiminen oli helpompaa. Mäen päälle päästiin, ja lähdettiin katosta kohti. Siihen meni oma aikansa, kun pysähtely tuntui olevan mielessä koko ajan. Purettiin Lililtä kamat pois, ja laitettiin se ja Pipsa vuorostaan samaan tarhaan kahdestaan. Eipä ne toisistaan sanoneet oikeastaan mitään. Vippi oli hyvillään, kun pääsi yksinään omaan tarhaan.
Nyt näitä postauksia on tullut liian tiheeseen tahtiin, ja se jatkuu.. Huomenna 16.6. on mun ja Pipsan ns. vuosipäivä, joten siitä on tulossa postausta jossain vaiheessa päivää. Sen jälkeen alan tasaamaan tahtia. Voin jo luvata, että juhannusyöstä on tulossa ainakin postausta, koska vietän astetta paremman juhannusyön hyvässä seurassa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti