Päivä alkoi Lilin opettamisella suitsiin ja tietenkin kuolaimiin, joiden laittamisessa ei ollut ongelmia. Selvästi se ihmetteli, että mitä rautaa te mun suuhun oikein laitatte. Etsittiin sopivat valjaat, ja mahavyö, jonka jälkeen laitettiin sille häntä- ja rintaremmi. Valjaathan Lilillä on ollut jo aikaisemmin, mutta kuolaimet olivat aivan uusi tuttavuus. Voihan, sitten tuli pumpuleiden vuoro... Lili antaa laittaa pumpulit nätisti, mutta sen jälkeen se alkoi mököttämään. Ei ollut enää korvat hörössä uteliaana katsomassa, vaan tuijotti erittäin pahasti korvat luimussa meitä. Lopuksi vielä kilometrin mittaiset ohjat, ja eikun ohjat käteen ja menoksi.
Tuomo otti Lilin naruun, ja käveltiin tarhan vierellä muutaman kerran edestakaisin. Lili ei ollut moksiskaan koko hommasta, vaan käveli minne piti. Jarrutkin löytyi sekä jonkinlainen pakki myös. Ohjauksessa oli pientä häikkää, mutta pelasi se silti ihan kympin arvoisesti. Muut hevoset katsoi taas uteliaana aidan varressa, että mitä ne nyt touhuaa tuon pienen kanssa. Lili pelasi omasta mielestä erinomaisesti, mutta en muista oliko minkälainen opetettava verrattuna Nipsuun tai Vippiin. Eihän mulla ole oikein muistikuvia niiden takaa-ajo opetuksesta, saatika ensimmäisistä ajo kerroista niillä.
Seuraavaksi vuorossa oli palleroiseni, eli Pipsa. Tällä kertaa se tuli ihan mielellään tarhasta pois. Olin ihan varma, että se ei tule ilman ajamista sieltä pois. Osaa se tulla, jos se vain haluaa. Kaiken maailman vehkeet sille päälle, ja menoksi. Otin Pipsalla pari kovempaa vetoa tallille päin. Ei oikein ollut painetta ohjissa, tai mitään muitakaan menohaluja, mitä sillä yleensä löytyy oli päivä minkälainen vain. Se jopa rauhottui kävelemään pitkin ohjin rennosti, eikä ollut menossa höyryjunana eteenpäin. En usko, että yksi kuolaimen muutos voisi vaikuttaa näin paljon hevoseen, jarrut ovat tietenkin vain löytyneet paremmin.
Vetoja ottaessa vauhtia löytyi sen verran mitä halusin, ei painanut eikä myöskään kuvitellut mummoja pusikkoon. Kerran näki jotain, mutta ei onneksi kovemmassa vauhdissa mitään. Kertaakaan se ei myöskään narskuttanut hampaita. Suurempi syy jännittää huomista starttia, kun hiitti meni miten meni silloin yksi päivä, sekä tämän päivän ratsastus ei antanut yhtään itselle sitä varmuutta, että se voisi vaikka juosta. Toivottavasti se piristyy huomenna rata-alueella, eikä ole yhtä huonon tuntuinen kuin mitä nyt on ollut.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä ratsastin tallin kuningattaren. Vippi oli lähdössä mukaan, mutta alkoi hössöttää varustoidessa. Takajalkoihin ei ollut yhtä helppoa laittaa suojia, kuin etujalkoihin. Alkoi se jalkojen nostelu ja huitominen joka suuntaan. Vyötä kiristäessä Vippi yrittää myös potkia sitä, joka on kiristämässä vyötä. Lähdettiin kohti lahdentietä Vipin kanssa, koska ajattelin lämmittää sen siellä. Ensimmäinen ongelman aiheuttaja oli auto. Pisteet auton kuskille siitä, että se ei pysähtynyt, vaan antoi auton tulla sopivaa vauhtia vastaan. Vippi alkoi epäröimään käännyttäisiinkö takaisin vai ei. Napautin sitä raipalla, ja annoin pohkeita, ja niin sitä mentiin vähän kovemmin auton ohi. Vippi sai kehut, ja matka jatkui. Hölkättiin pieniä pätkiä lahdentiellä, että vähän saataisiin lihakset lämpiämään. Pieni hiki pintaan molemmille, jotta päästään ottamaan vetoja.
Ensimmäinen veto meni vähän pilalle koiran takia. Vippi yritti vaan potkia sitä sekä loppujen lopuksi mentiin ryöstö laukkaa, ennenkuin sain sen takaisin hallintaan. Vedin vasemmasta ohjasta, koska kuusikko oli sillä puolella ojan varressa, joten vauhti hidastui, ja päästiin takaisin oikeaan askellajiin. Muut kolme vetoa onnistui erittäin hyvin. Painetta oli sopivasti ohjissa, ja loppua kohti vauhti koveni. Otin kaksi kertaa alas vedon ja kahdesti myös ylöspäin. Ylöspäin juokseminen tuntui hankalalle, ja Vippi kyttäsi taaksepäin koko ajan. Pohkeita ei tarvitse paljoa käyttää, kun ääniavut riittää hyvin. Käytiin vielä puolessa välissä alatietä kääntymässä, ja palauttelin sen siinä samalla. Jano sille tuli, sekä molemmilta valui hiki. Turvaliivi oli vähän liikaa, mutta pidän silti sitä varsinkin vetoja ottaessa selästäkäsin. Pesin Vipin kunnolla, mutta Tuomo ei antanut mun pestä itseäni.
Otin tänään järkkärin tallille mukaan, joten sain vähän parempia kuvia. Hilja kuvasi mua ja Liliä, se oli astetta hankalampi kuvattava. Vippi taas tuli kameraan kiinni, ja Pipsa pysytteli hyvän välimatkan päässä. On se Lilikin aika linssilude, kun tuli koko ajan haistelemaan objektiivia. Käytiin me Lilin kanssa n. kilometrin lenkki kävelemässä. Sille kun vain teki selväksi kaksi asiaa: meillä ei ole kiire minnekkään, ja sun lapa ei saa ohittaa mua. Mukava lenkkikaveri, kun tykkää ravata mukana, eikä mene ohi, vaan pysyy sopivan etäisyyden päässä. En millään olisi halunnut lähteä tallilta pois, mutta huomenna pääsen taas sinne. Loppuun vielä jonkun verran kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti