Haaste hevosenhoitajille sekä omistajille

Sain ideaa tähän postaukseen Outoa Menoa blogista, ja päätin tehdä tämän haasteen. 

Kerro hoitohevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.
Pipsa on 4 vuotias suomenhevostamma. Pipsan ennätys raveissa on 1.34.9, eli taso on tällä hetkellä tämä. Pipsa on todella kiltti ja sympaattinen. Se on myös todella haastava välillä ratsastaessa sekä ajaessa. Tämän takia tykkään siitä, myös sen mielikuvitus on plussaa. Se osaa kuvitella kaikkea joka paikkaan, tästä on joskus haittaa, mutta pääasiassa tämä saa hymyn huulille. 


Hevoset vai ponit? Miksi?
Ehdottomasti hevoset! Ponit osaavat olla itsepäisempiä, mutta ne ovat todella söpöjä. En sano, että hevoset eivät olisi itsepäisiä, mutta omien kokemusten perusteella olen tätä mieltä. Poneilla oli helppo opetella ratsastamaan, jotka opettivat mulle todella paljon. 

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin itsenäisesti oli tietenkin kaikkien rakastama Tötterö. Sen kanssa ei voinut tehdä paljoakaan, mutta se oli omanlaisensa sekä opetti vähän kaikkea. Tötterö oli siis tällä tallilla ennen, noin kolme vuotta sitten. 


Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosen kenkien koko? (Jos se on kengässä)
Kengällinen hevonen on mielestäni parempi. Kaviot eivät pääse kulumaan niin paljoa, kun näilläkin ajetaan kovemmilla teillä, ja soraakin on osittain. Tykkään kyllä myös duplo kengästä, joka on Vipillä ja Pipsalla. Pipsan kenkien koko on 4. 

Tarhaavatko hevoset yksin vai laumassa? Miksi?
Hevoset ovat pääasiassa porukassa. Vippi on omassa tarhassaan, ja Pipsa sekä Lili samassa. Oikeaa syytä tälle en tiedä, mutta viihtyvät paremmin mielestäni sekä niillä on laumakaveri lähellä. 



Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vaiko ulkonäkö (kuten väri)?
Värillä ei väliä, kunhan on suomenhevonen. En siis välitä väristä, onhan ne vaaleaharjaiset nättejä, mutta Pipsa on luonteeltaan ihana, jonka takia siis pidän siitä. Pipsallakin on ulkonäkö mahtava, piirto päässä sekä pyöreähkö ulkomuoto, pöllähtäneen harjan kera. Luonteella on enemmän väliä, en tykkää tasasen varmoista hevosista.

Pahin tippumisesi?
Pahin tippuminen oli kesällä, kun tein Vipin kanssa kuperkeikan.




Kuinka monta loimea hevonen omistaa?
Äkkiä laskettuna niitä on tarpeeksi. Pipsalla on ainakin fleece-, vohveli-, toppa-, ulko/sadeloimet.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?
Uhkarohkea. Tarvitsen jännitystä ja uusia haasteita eteen. En siis kamalasti mieti, jos haluan tehdä jotain. Vauhtia pitää olla sekä tietynlaisia tilanteita, jotta ratsastus ei ole liian yksitoikkoista. 

Kuinka usein hevosesi liikkuu?
Pipsa ajetaan tai ratsastetaan joka toinen päivä tai harvemmin. Yleensä kerran viikossa otetaan vetoja tai käydään hiitillä. Ennen starttia viimeistely, ja startin jälkeen pidempi kävelylenkki. 





Kuvapostaus

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12

13.

14.

15.

16

17.

18.


Kuvat: Aleksi

Mikä oli teidän lempikuva?

Ravurin selässä

Tuossa yksi päivä facessa keskustelin porukassa siitä, miten kukakin on opettanut ravihevoselle ratsastushommat, kun on nuoresta hevosesta kyse. Osa oli hypännyt suoraan selkään, toiset taas taluttajan kanssa menneet sekä tasapainoltaan hyvä ihminen heitetty selkään. Osallistuin huvikseen keskusteluun omien kokemusten perusteella. Enhän mä ole mikään amatööri näiden kanssa, mutta taustalla oli lehmän opetus ratsastushommiin sekä sen ajo-opetus. Pääsin yllättävän helpolla Vipin, Nipsun ja Pipsan kanssa opettamisesta. Kaikki olivat n. kolmen vuoden iässä, kun aloin opettamaan niitä vuosi sitten talvella. Halusin vaihtelua elämään, joten sanoin Tuomolle, että nyt opetetaan näitä hieman tähän hommaan. Otin satulan ja suitset esille. Olivathan ne tottuneet suitsiin sekä puristukseen/painoon selässä, mutta ihmiseen selässä ei. Näytin hevoselle satulaa, ja annoin sen tutkia sitä. Jokainen hieman hermoili satulaa laittaessa sekä Vippi potki vyötä kiristäessä. 

Miten tästä eteenpäin sitten? Tuomo painatti toiselta puolelta, ja menin seisomaan toisen jalustimen varaan. Ja silittelin kädellä kaulaa rauhoitellen kyseistä hevosta jota opetin. Jokainen siinä vaiheessa meni edestakaisin, ja katseli taaksepäin, että mitä ihmettä sä siinä teet... Tein tuon pari kertaa joka puolelta. Tottuttelin niitä myös siihen, että kylkiin tullaan koskemaan jatkossa, joten taputtelin ja silittelin niitä kyljistä. Muutaman kerran jälkeen istuin selkään, ja totesin vain Tuomolle, että ota tämä hevonen naruun, ja lähdetään tästä kävelemään. Niinhän me tehtiin, ja lähdettiin liikenteeseen. Nipsu meni muistaakseni nätisti kävellen, ja mentiin ilman taluttajaa jo heti ekalla kerralla. Vippi pyöri, ja hermoili kamalasti. Näin parhaaksi Tuomon päästää sen irti narusta eli mentiin ilman taluttajaa. Sillä ei ollut jarruja, saatika mikään muukaan hallinta ei toiminut niinkuin luulin. Se menin kuin höyryjuna silloin eteenpäin.  Pipsa oli myös vähän vauhdikas ensimmäisellä kerralla, mutta sen opettaminen oli yllättävän helppoo eli ei muistikuvia. 



Jokaisen kerran jälkeen alkoi hevoset rauhoittumaan ja rentoutumaan sekä myös tottuivat siihen, että ihminen on selässä. Voin sanoa, että nämä olivat vähän liiankin herkkiä pohkeille. Vahingossa kun antoi/hipaisi jalalla kylkeen, niin sitten sitä mentiin ja kovaa. Siihenkin ne tottuivat ajan kanssa, kun ei kerralla antanut liian kovasti pohkeita niin lähdettiin hyvällä vauhdilla eteenpäin. Pysähtyminen oli ihan uusi asia Nipsulle ja Pipsalle. Vippi sen hallitsi jotenkin, kunhan vain ensin pyöritteli sitä hetken tallin edessä. Outoa puhua Nipsusta, joka ei enää ole tuolla tallilla, mutta se opetti tästä hommasta paljon. Miten tuo pysähtymisen opettaminen aloitettiin? Mentiin ns. kentälle, joka oli siis nurmikenttä tarha. Käveltiin, ja tehtiin kaikenlaisia kuvioita ja reittejä paljon. Taisin ratsastaa silloin nivelkuolaimella Nipsulla. Vedin ohjista, se pysähtyi, mutta jos yhtään myötäsi se lähti eteenpäin heti. Odotin aina muutaman sekunnin myötäämättä, ja kehuin sitä. Alkoihan se sujumaan, ja pystyi pikku hiljaa myötäämään. Se kuitenkin piti taputusta kaulalle merkkinä siitä, että nyt saa lähteä liikkeelle. Sen sai tosi äkkiä pois, että pystyi taputtamaan ilman, että lähdettiin liikkeelle siitä merkistä.

Pipsa se olikin vähän hankalampi tapaus tämän suhteen. Ratsastin happy mouth-, gag- ja nivelkuolaimella. Testailin mikä olisi sille paras ja miten löytyy jarrut. Opeteltiin pysähtelyä tiellä, joka ei sujunut ei mitenkään päin. Pipsa alkoi heti painamaan ohjille, ja yritti vain jatkaa matkan tekoa. Käänsin sen joko puuta päin tai takaisipäin mistä oltiin tultu sekä käytin ääniapuja kaverina. Pysyi se tuolla tavalla jopa sekunnin paikallaan. Siitä se lähti, välillä pitemmän aikaa, ja välillä taas ei. Pipsalla oli sama ongelma, että taputus, ja "hyvä" sana olivat merkki luvasta lähteä liikkeelle. Tein sillä tavalla, että annoin ensin luvan lähteä liikkeelle ja kehuin sitten. Aina kun onnistuttiin kehuin, ja silloin kun ei niin otettiin kohta sama asia uudelleen käsittelyyn.  Aloin ajan kanssa löytämään Pipsan kanssa yhteisen sävelen ratsastuksen suhteen, vaikka se olikin vähän holtitonta, siis se meidän meneminen. Puolipidätteiden tai, kiinnostuksen kohteen avulla se pysyi pidempään paikallaan, ja sillä tavalla löysin tavan pysähtymiseen. Nykyään se pysähtyy, kun haluan. Ennen mentiin poikittain hallitsemattomasti risteyksistä, mutta nykyään pysähdytään niihin. 

Oikeiden varusteiden löytäminen tuotti pään tuskaa. Tästä olenkin jo tehnyt aikaisemmin postauksen, mutta ne jotka eivät ole lukeneet sitä, niin tiivistän sitä hieman tähän. Vipin kanssa aloitettiin nivelkuolaimesta, joka ei ollut oikea jarrujen löytymisen suhteen. Ajossa sillä käytettiin silloin crescendo kuolainta, joka on aika kova. Testasin sitä ratsastaessa, ja se toimi jonkun aikaa, kunnes se oli jo liian kova Vipille. Vaihdettiin sen jälkeen gag-kuolain sille, joka oltiin hommattu Nipsulle. Nipsulle se hommattiin jarrujen puuttumisen vuoksi, eikä mikään kuolain sillä toiminut näin hyvin kuin tämä. Suosittelen gag-kuolainta hevoselle, jolla ei tahdo löytyä jarruja. Pipsalla aloitettiin happy mouth kuolaimella, vaihdeltiin sitten nivelkuolaimeen, kun alkoi tytössä olemaan painetta lisää. Päädyin myös sen kanssa gag-kuolaimeen, joka on toiminut ainakin tähän asti. Varusteisiin liittyvän postauksen löytää TÄÄLTÄ



Ympyrät, kootut sekä lisätyt liikkeet tälläisellä puupölkyllä? Helppoa, kun saa hevosen kuulolle sekä tottelemaan apuja toivotulla tavalla. Nipsu ei osannut mennä ympyrällä ollenkaan, se meni vain neliötä. Liinassa se muuttui, ja asettui sekä taipui niinkuin piti. Toinen suunta oli selvästi vaikeampi, joten treenattiin sitä aina enemmän. Se alkoi olemaan kuulolla, ja pysyttiin kokeilemaan lisättyjä ja koottuja liikkeitä ongelmitta. Nipsu toimi ihan ok nuissa hommissa vuosi sitten kesällä. Toimi vielä keväälläkin samalla tavalla, vaikka paikat missä pyöritellä olivat surkeat. Vippi alkaa kaahottamaan ympyrällä eikä ala kuuntelemaan apuja millään. Ajattelin kyllä joku päivä ajan kanssa keskustella sen kanssa asiasta. Vipillä onnistuu taas kootut ja lisätyt liikkeet tosi hyvin, ainakin mitä tiellä olen kokeillut. Pipsa on taas ihan omaa luokkaansa ympyrällä, mutta päinvastoin kootut/lisätyt liikkeet ei siltä suju ollenkaan. Siihen pitäisi paneutua ajan kanssa, eikä vain puoli tosissaan. Pipsa menee aluksi höyryjunana jotenkin ympyrän muodossa. Käynnistä me aloitetaan aina ympyrä työskentely. Haetaan oikea muoto, mun omat avut ja asento oikein sekä vauhti sopivaksi. Muutaman kierroksen jälkeen homma alkaa sujumaan hyvin, ja voidaan vaihtaa suuntaa. Käynnissä kun menee hyvin, vaihdamme raviin. Vauhti säädetään sopivaksi ja omat asiat selässä kuntoon niin alkaa taipumaan oikeaan muotoon sekä ajatus siirtymään tähän asiaan. Harmittaa, kun täällä on vain peltoja missä on tilaa pyöritellä niitä. Laukkaa en ole ajatellut koskaan niiden kanssa opetella, mulle itselleni riittää varsin hyvin kaksi askellajia, kun niissäkin on jo työtä. 


Jos tekisin yhteenvedon tästä, miten olen kehittynyt hevosten kanssa ratsastuksessa niin voisin sanoa, että nämä olivat helppoja. Ehkä, voisin kirjoittaa vähän pidemmin, ja tarkemmin, mitä olen itse huomannut. Kaikki alkoi sujumaan sekä yhteistyö parantui ajan saatossa sekä löydettyä oikeat varusteet. Siihenkin meni oma aikansa, eikä vieläkään ole Pipsalle löydetty sellaisia vehkeitä, että pää pysyisi paikallaan. Olen tässä investoimassa sille kylläkin thiedeman-ohjia, koska ne tuntuvat sille, että auttaisivat. Hevosten tasapaino on kehittynyt huomattavasti, jos Vipin kompastelua ja kuperkeikkaa ei lasketa. Se on aina ollut sellainen ratsastaessa ja kärryillä, vaikka kerran se vasta on lentänyt nurin. Pipsan kanssa olemme saaneet vauhdin sopivaksi sekä mulla on itselläni käytössä kaasu ja jarru, kun sillä ratsastelen. Ennen en uskaltanut lähteä alatietä pidemmälle, mutta luottamuksen ja rohkeuden kasvaessa olen uskaltanut lähteä kauemmas, jopa autojen sekaan. Autoista puheen ollen, ollaan kehitytty niiden ohittamisessa ratsastaessa. Ennen aina käännyttiin yleensä takaisin mistä ollaan tulossa. Tajusin ottaa seuraavalla kerralla raipan mukaan, ja napautin sillä sekä annoin pohkeita, kun näin, että auto tulee. Se toimi, ja nykyään kun antaa jonkun verran pohkeita, ja pitää suunnan oikeana tämäkin onnistuu. Kertaus on opintojen äiti. Näiden kanssa on tarvittu periksiantamattomuutta, rohkeutta, pitkiä hermoja, huumorintajua sekä kaikkea muuta mukavaa.

Tässä vielä hieman samaan aiheeseen liittyvä postaus, jonka olen julkaissut aikaisemmin, näet sen TÄÄLTÄ




Ammattikoulu alkaa

Video menneeltä kesältä TÄÄLLÄ

Pipsan ratsastusvideo eiliseltä TÄÄLLÄ

Niin se kesä vain meni noin vain. Tuntuu, että vastahan tässä muutama viikko on ollut lomaa, ja kelitkään mitkään kesäiset aina olleet. On ollut sadepäiviä, mutta myös niitä lämpimiä päiviä. Tottahan toki, kun koulu alkaa tulee varmaan aurinkoiset kelit, jolloin mielummin olisi tallilla. Kesäkuussa sain tietää, mihin jatkan opiskelemaa syksyllä. Pääsin ensimmäiseen hakutoiveeseen, eli Peltosalmelle. Olin täyttänyt myös haun yhteydessä mahis laput eli teen kaksi tutkintoa. Ryhmänohjaajani epäili, että jos mulla on motivaatiota ja halua saan sen käytyä jopa 3,5 vuodessa. Ensimmäinen vuosi menee pemolla, toisena vuonna aletaan yhdistämään opintoja. Pemolla opiskelen siis maaseutuyrittäjäksi, ja Hingunniemessä hevosenhoitajaksi. Uskon, että tämä oli järkevä päätös. 



Tänään mulla tosiaan alkoi koulu. Illalla virittelin kymmenen herätystä puhelimeeni kymmenen minuutin välein. Ensimmäinen pamahti soimaan vähän ennen 5 aamulla. Minut tuntien torkutin sitä moneen otteeseen, ennenkuin jaksoin raahautua alakertaan keittämään kahvia. Kello käveli kyllä ihan liian kovaa siinä vaiheessa, tuntui, ettei mitään ehdi tekemään, kun pitää jo lähteä. Iskä lähti viemään mua kylälle kuuden jälkeen, vaikka ei se olisi aluksi jaksanut. Raahauduin pikkuhiljaa linja-autoasemaa kohti, ahdistuksen määrä oli suuri, ja ehkäpä vähän jännitti. Onneksi yksi ihana ihminen otti minut siinä vaiheessa hellään huomaansa. Siitäpä alkoi matka kohti Iisalmea, matka tuntui pitkälle eikä linja-auton penkitkään olleet mitkään viiden tähden arvoiset. Olin joskus ennen 8 Iisalmessa, ja miettimässä minne seuraavaksi pitää syöksyä. Ysaon porukkaa tuli pelastamaan, ja pääsin pemolle. 

Pemolta en tuntenut ennestään ketään. Ryhmänohjaaja keräsi porukan kasaan, jonka jälkeen lähdimme kohti konehallin luokkaa. Tajusin siinä, että tuollahan on yksi tuttu kasikurkistuksesta. Menin juttelemaan sille hetkeksi, ennenkö menimme luokkaan. Pääsin istumaan yhden tytön viereen. Olen oikeasti aika ujo, mutta uskalsin silti avata suuni, ja se kannatti sain uuden kaverin. Me saatiin ensiviikon lukujärjestys sekä muita lappuja. Tämän jälkeen poistuimme alueelle kierrokselle. Käytiin katselemassa konehalli, navetta sekä muutama muu rakennus, ja piha-alue. Itsehän en mennyt asuntolaan, koska hevoset jäisi tänne päähän, ja oli siihen muitakin syitä. Navettaviikot olen tietenkin pemolla, mutta muuten kuljen kotoa käsin. 

Ota tuosta nyt selvää...


Päivä meni ihan kiitettävästi, mutta kyydit takaisin Iisalmeen ei. Mentiin atk- luokkaan katsomaan joitain tunnuksia Wilmaan ja koneille. En ehtinyt koululta järjestettyyn kyytiin takaisin Iisalmeen, kun meni tuolla noiden kanssa aikaa. Ryhmänohjaaja väitti, että puoli kolmelta lähtee myös kyyti, mutta varttia vaille kolmelta sitä ei edelleenkään näkynyt. Ryhmänohjaaja kuitenkin pelasti minut, ja sain privaattikyydin asemalle. Matkalla tuli kerrottua erinomaisista traktorilla ajotaidoista, ne ei todellakaan ole erinomaiset. Lisäksi juteltiin eläimistä, ja koneista. Tämän jälkeen odottelin jonkun aikaa linja-autoa, ja pääsin lopulta kotiin vaihtamaan tallikamat päälle. Suuntasin suoraan kahvit juotuani tallille uittamaan hevosia. 

Tällä kertaa oli vakio soutaja, ja amatööri pitämässä hevosia. Tuomo sanoi, että kun kaksi tuppisuuta pääsi samaan veneeseen, ei enää ottanut selvää mistä ne puhui, saatika mitä ne sopi siellä. Suomeksi sanottuna puhuttiin kamalasti Arin kanssa veneessä. Lili oli ensimmäinen uhri, joka joutui järveen minun kanssa. Sen kanssa tehtiin kaksi lyhyttä reissua, pieni lepotauko välissä. Lili vei meitä välillä ihan sata nolla, ja pyörittiin paikallaan veneen kanssa. Ari yritti soutaa, mutta turhaa, kun väänsin väkisin vastaan koko ajan, että hevonen ei pääse edelle. Loppujen lopuksi Lili veti veneen rantaan.. Vippi meni vähän paremmin, mutta se aina välissä meni rantaan kamalalla vauhdilla. Kyllähän Vippikin meitä yritti viedä, mutta se oli hallinnassa jotenkin edes. Hyvinhän tämä meni kuitenkin! 

Huomenna menen rälläämään Pipsalla illalla, kunhan tulen viiden jälkeen Iisalmesta.