Ravurissa ratsun vikkaa

Moikka!


SUNNUNTAI 6.8.

Tänään menin ratsastamaan Pipsalla, ja luvassa oli myös tikkien poisto jalasta. Keli oli ihanan syksyinen ja viileähkö, ei siis liian kuuma ratsastushommaan. Pipsa meinasi, että en anna kiinni sulle, mutta mieli muuttui aika äkkiä. Jos pitää sanoa jotain, mitä olemme oppineet tämän kesän aikana, niin olemme ottaneet jopa yhden askeleen tarhasta katokselle päin, ilman, että Tuomo on auttanut. Siihen se jäikin, ja odoteltiin Tuomon apua. Veräjällä oli vastassa lintu, joka räpiköi hietikolla. Yritti nähtävästi päästä lentoon. Pipsan huomio keskittyi siihen, joten tämän lyhyen matkan teko sujui ongelmitta katokselle. Tein pienen harjan hoito hetken Pipsalle, jonka jälkeen alettiin ottamaan tikkejä. Nostin toisen takajalan ilmaan, heti alkoi tietenkin pieni muotoinen painaminen. Tuomo sai ensimmäisen tikin pois, ja Pipsa päätti kerralla pamauttaa jalan maahan. Noh, mutta uusi yritys, ja toinen tikki pois. Pipsan ilme oli erittäin loukkaantunut tämän jälkeen. 

Sain sen varusteisiin, jätin tällä kertaa himmentimen tallille. Ohjien muutoksenkin tein, eli ratsastin tänään monteohjilla, ihan vain sen takia, että hallinta on helpompaa, kun menohaluja löytyy. Hieman epäröiden lähdimme matkaan, ja siirryimme maantien puolelle. Perus liikahtaminen ojan varteen, ja matkanteko alkoi sujua reippaasti.  Olisihan se hieman haluttanut kääntyä takaisin kavereiden luokse. Siihen menee tietty matka, kun dieselmoottori lämpiää, ja alkaa kysellä hieman vauhtia. Lahdentiellä pellot olisi kiinnostanut sata kertaa enemmän, kuin jotkut hiekkatiet. Pipsalla meni asia tunteisiin, kun en antanut sen lähteä kahlaamaan heinikkoon. Seurauksena alkoi ohjien repiminen, ja ravin tarjoaminen. 

Ei se siili vieläkään ollut mielestä hävinnyt, eli Pipsa kierti kohdan metrin päästä. Törinä oli kuitenkin hävinnyt, ja päästiin keskittymään seuraavaan aiheeseen. Tällä kertaa se oli aitalangassa roikkuvat muovin riepaleet. Ne ei ainakaan ole olleet siinä koko kesää... Pipsa olisi halunnut juosta ylämäet, mutta ajattelin, että jos käveltäisiin tämä reissu kuitenkin suurimmaksi osaksi. Mäen päälle päästyämme annoin sen hölkätä vähän matkaan. Painaminen oli kovaa sekä ohjien repiminen. Kohta saavuttiin päämäärään eli pellolle. Aloitin helposta suunnasta Pipsan kanssa. Katsoin avut kohdilleen, ja Pipsa alkoi taipumaan halutulla tavalla. Tehtiin muutaman minuutin ajan ympyrää tähän suuntaan. Ravia en uskaltanut kokeilla, koska duplot on liukkaat heinällä, ja pelto oli aika märkä. Vaihdettiin vaikeaan suuntaan. Me edistyttiin! Mentiin parin metrin matka oikein taipuneena. Lopetin tietenkin hyvään suoritukseen. Kohta pääsen onneksi isommalle ja paremmalle pellolle taivuttelemaan. 

Takaisinpäin tullessa, rassasin Pipsan aivoja kirjaimellisesti. Aloin siinä hieman mallailemaan pohkeenväistöä. Pipsa tajusi tietenkin ajatukseni, ja yritti edes jotenkin päin väistää oikealle. Helppoa, Pipsa vain mietti, että mitä me oikein tehdään. Korvat pyöri pahemmin kuin helikopterin propelli. Toiseen suuntaan se ei enää ollutkaan niin helppoa. Sillä on muutenkin joku tien vasenta reunaa vastaan, en tiedä syytä. Pipsa ei ole sitä kertonut. Otettiin koottua käyntiä myös, se onnistui todella hyvin. Tämän seurauksena halusin kokeilla peruuttamista. Aloitin ihan perus pysähdyksestä, jonka jälkeen sanoin " takasi " , Pipsa otti yhden askeleen, ja kehuin heti. Ei otettu enempää askelia, minulle riitti edes se yksi. Olin tyytyväinen Pipsaan, se oli paremmin kuulolla tämän jälkeen, ja taas kerran tehtiin sellainen lenkki, että minä määräsin vauhdin. 

MAANANTAI 7.8.

Tänään meillä oli hiitti edessä. Mentiin vasta illemmalla Haapakummun radalle, oltiin joskus ennen klo 18 siis siellä. Matka ei mennyt mitenkään kympin arvoisesti. Ensinnäkään Vippi ei millään olisi halunnut mennä autoon. Toisekseen se vastusti väliaidan paikalleen laittoa, ja painoi koko painollaan sitä vasten. Saatiin se kiinni, ja Pipsa kyytiin. Tämän jälkeen Vippi alkoi ryskämään autossa, että ei muka pysy pystyssä. Päästiin kuitenkin lähtemään, ja epäiltiin, että Vippi on saanut jonkunlaisen kammon. Sen jälkeen, kun käytettiin se piikityksessä klinikalla, siitä on tullut tuollainen. 

Matka oli noin puoli välissä, kun Vippi aloitti kamalan jyskämisen. Tarkkailtiin sitä kameran kautta. Näytti sille, että se yritti tulla puomin yli, mutta toisaalta myös sille, että se ei pysy pystyssä. Kohta se kaatui lattialle, ja Pipsa katsoi vierestä " mitä sä Vippi teet?! ". Tuomo alkoi polkemaan jarrua, mutta Vippi pääsi itse ylös. Ei ottanut opikseen, vaan rymysi sen jälkeenkin. Radalle tullessa, ja hevosia autosta ottaessa huomasin Vipin takajalassa verta. Ei se siihen jäänyt, etujalan vuohisessa oli haava. Katokselle saatua huomasin, että kenkä puuttuu ja kaviokin lohennut. Ei yhtään huonommin voisi mennä! Tästä selvittiin, ja alettiin valjastaa hevosia. Ei ollut edes perjantai ja tällä tavalla käy.. 

Hevoset saatiin valjasiin, ja päästiin radalle. Antaa videon kertoa loput. Videon näet TÄÄLTÄ

Päästiin tallille joksenkin oikeassa ajassa. Pääsin pesemään Pipsan, ja hoitamaan haavaa. Ei ole lempihommaa, mutta täytyy se tehdä. Haava siis on auennut yön aikana ja sen hoitoa jatketaan avohaavana. 

Huomenna me uitetaan ainakin Lili.