Kolmen päivän vapaat, joten aikaa kirjoitella tänne jotain kuulumispostauksen tapaista. Yritys hyvä kymmenen saada tästä jotain aikaiseksi. Kuvat ovat tämän päiväiseltä hiittireissulta, jotka näyttivät kameran ruudulla erinomaisilta, mutta laatu muuttuikin koneella. Jotenkin tämä oli odotettavissa, mutta olen tyytyväinen silti kuviin. Koulussa mulla on mennyt todella hyvin, vaikkakin teoriatunnit ovat olleet puuduttavan tylsiä. Saimme eilen matikan lähtötasokokeet takaisin, sain jopa 4 pistettä, joka oli sieltä huonoimmasta päästä. En ollut onneksi luokan ainut, joka sai tästä päästä näitä pisteitä. Käytännön tunneilla tykkään olla, ilman että kysytään. Alkuviikosta pääsin paaleille kuskiksi, halusin tietenkin ajaa jontikalla. Iso kiitos kuuluu yhdelle nimeltä mainitsemattomalle luokkalaiselleni, joka opetti mulle alamäessä ajon jarruttomalla kärryllä.
Ratsastuksen suhteen meillä menee hyvin. Pipsa on jäänyt tästä hommasta pienelle paussille, joka loppuu maanantaina. Halusin pitkästä aikaa kiivetä Vipin selkään. Kaatumisen jälkeen en ole siis juurikaan mitään Vipin kanssa tehnyt. Vipillä olen nyt muutaman kerran humputellut menemään, vältellen alamäkiä tietenkin. Jokaisella kerralla ollut hermostunut sekä jännittynyt, kun olen sitä varustoinut. Jalat heiluu, ja kuoppaa kaivetaan. Ja paras asiahan Vipin mielestä on, kun saa turvaliivin laitossa kiusata mua. Selkään ei olla noin vain hypätty, korkea kuin kerrostalo, eli saa jalkaa pidempää kaivaa esille.
Tuomo totesi yhdellä kerralla, " nyt vasta tajuan miten iso Vippi oikeasti on. Näytät ihan pikkuselle siellä sen selässä, että hallihetkohan sä sitä ollenkaan". Hallinnasta puheen ollen, se ei aina ole ihan kunnossa. Vasikoiden laidunta ohittaessa Vippi vie mua sata nolla, eteenpäin neljällä jalalla. Onhan ne vasikat kieltämättä aika pelottavia, varsinkin jos ne lähtevät kilpasille. Silloin saa miettiä äkkiä mielessä, mistä sitä itsensä löytää. Aina ei ole vasikka syynä äkilliseen pyrähdykseen. Oltiin köpöttelemässä lahentiellä hieman löysähköillä ohjilla, ja lintu lähtee pusikosta lentoon. Siinä sitä mentiin taas muutama metri, hallinta Vipin käsissä. Pellolla ollaan päästy myös käymään, ensimmäisellä kerralla kaikki meni hyvin. Toisena päivänä päätettiin hieman kilpailla Pipsan kanssa, tai no Vippihän sitä halusi. Välillä se ei juurikaan halua ravailla, mutta sitten kun se haluaa pitää keskittyä jarrujen ylläpitämiseen. Huumorin kera, kun lenkille lähtee, niin selässäkin pysyy paremmin. Vipin tasapaino on kerta kerralta parantunut sekä turha puskien repiminen on loppunut.
Entäpä ajohommat? Pipsan ohjat luovutin Tuomon käsiin, kun itse olen tuolla selässä viihtynyt. Pipsa on ollut kahdella kerralla mukana lenkillä, joka tarkoittaa sitä, että se on ollut peränpitäjänä, kun ei me Vipin kanssa ketään edelle päästetä. Meno haluja sillä on kuulema ollut mitä olen juttuja kuullut. Sen kyllä näkee, pellolla se haluaisi juosta, ja välillä joudutaan Vipin kanssa juoksemaan niiden perässä. Se on ihan hyvä juttu, että haluja löytyy myös juoksemisen suhteen. Tänään käytiin hiitillä noiden kahden kanssa. Pipsa oli ollut kerrankin suora, vaikka aina mun kohdalla se meni pää kierossa kameraa katsellessa. Tällä kerralla sain tyytyä aidan varressa kuvaamisen, kun Arto ajoi Pipsan. Saatiin jotain kuvaa, missä mennään, ja ilmoitellaanko mihinkään raveihin. Muutamat ravit on kiikareissa, mutta mitään ei olla lyöty lukkoon vielä. Vippi jatkaa perustreenailun puolella, kun tänään ei ollut mennyt hyvää ravia muuta kuin kaarteissa. Molemmat näyttivät silti hyviltä radalla sekä kuvissa ♥
Mitä me tehdään tässä ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti