Olette varmaan huomanneet, että blogin puolella on ollut aika hiljaista viimeisimmän kuukauden aikana. Sain yksinkertaisesti vain yhden postauksen julkaistua ja sekin oli haastattelun tapainen. Tässähän on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, mutta ajatuksia en ole saanut purettua tekstiksi. Monesti yritin, mutta pyyhin kaiken tekstin pois, kun tuntui sille, että ei tätä kuitenkaan kukaan jaksa lukea. Äiti yrittää auttaa, että kirjoitat vaan äläkä ajattele sen tarkemmin. Jos tämä tästä nyt tekstiksi muodostuisi, ja saisin kerrottua kuulumisia kuukauden ajalta. Viimeksi, kun olen kirjoittanut on nurmet olleet vielä vihreitä ja lehtiäkin jonkin verran puissa. Tällä hetkellä lunta maassa ja pieni pakkanen lisänä.
Nyt olen päässyt käymään tallilla vain viikonloppuisin, kun illat on alkaneet hämärtyä ja koulusta tullessa onkin jo aika pimeää. Ollaan nyt tehty sillä tavalla, että lauantaina ollaan ajettu ja sunnuntaina olen ratsastanut. Välillä tietenkin toisinpäin, riippuen tilanteesta. Vipin kanssa tehtiin samaa lenkkiä ratsastaessa, jotta vältyttäisiin jyrkiltä alamäiltä. Matkan varrella oli sellainen sopivan tasainen pelto, jossa oli hyvä pyöritellä Vippiä. Miten suuri ero voikaan olla hevosten välillä, jotka kuitenkin ovat toisaalta aika samanlaisia. Vippi asettui ympyrällä molempiin suuntiin ilman ongelmia, käynnissä sekä myös ravissa. Tuntui, kuin olisi mennyt hevosella, joka on tehnyt sitä aina. Pipsalla asettuminen ei ole niin vahvaa, toiseen suuntaan se menee tosi hyvin, mutta vasempaan kierrokseen ei onnistu oikein mitenkään.
Olen rassannut Pipsan mieltä ja päätä martingaalilla, josta se ei tykkää sitten yhtään. Ratsastaessa pää alkaa pyörimään sivuille ja alaspäin, koska ylös se ei enää niin helposti nouse. Jarrut kävi hieman hukassa tämän takia. Risteyksissä ei pystynyt kuin ajattelemaan, että voitaisiin pysähtyä. Pidätteitä antaessa etujalat nousi ilmaan, ja sitten mentiin muutama metri vuorotellen joka jalalla. Toisaalta tämä tuo vauhtia ja vaarallisia tilanteita meidän reissuihin, joten en valita. Ajaessa martingaali ei haittaa niin paljoa, hiemanhan se enemmän päätä repii toiseen suuntaan, mutta siihen on oikeastaan jo tottunut. Martingaalista on ollut hyötyä ainakin minun mielestäni, vaikka Pipsan toinen kuski sanoi, että ei se sitä tarvitse :D
Meidän lapsi sai hokkikengät jalkaan vihdoinkin, ja se on päässyt isojen tyttöjen mukaan lenkille. Onhan se kehittynyt ihan kamalasti siitä, kun ajohommat vasta aloiteltiin. Tuossa yhtenä viikonloppuna sain ajaa Lilillä, niin sehän painoi jo ihan oikealla tavalla ohjille, kun pientä hölkkää mentiin. Toisin kuin Vippi, tämä on kuulema liikennevarma. Oli normaalin auton sekä linja-auton ohittanut ilman ongelmia. Vielä en ole itse päässyt autoa kohtaamaan Lilin kanssa, mutta kyllä sekin päivä vielä eteen tulee.
