Postauksen kuvat (C) Olli
Tässä on ollut hiljaista vähän joka suunnalla, kun minua ei ole tallilla kamalasti näkynyt parin viikon aikana. Kaikki lähti maakuntaviesti hiihdoista, jonka takia lähdin testaamaan suksia tasamaalle ja testaus päättyi turvalleen lentoon. Tämän seurauksena sai unohtaa tulevat hiihtokisat ja kömpiä sunnuntaina Iisalmen terveyskeskukselle enskaan. Siellä tunnin jonotettuani sain tuomioksi nivelsiteiden venähtämisen nilkasta sekä polven röntgenkuvauksen. Pienenä ekstrana sain kyynärsauvat, joiden läheisyydestä tykkäsin hieman vajaan kahden viikon ajan. Tuli mietittyä, että tähän asti olen pitänyt hevosurheilua vaarallisempana, mutta taitaa tuo suksiminen olla yhtä vaarallista. Jalan takia jäi hevosen ajut viikoksi sekä ratsastushommat saa unohtaa pitkäksi aikaa. Muita kuuntelematta ilmoittauduin Tervahiihtoon, jonka kävin hiihtämässä viime lauantaina Oulussa.
Tänään kuitenkin odotus palkittiin ja pääsin pitkästä aikaa tallille. Raahasin hupikuvaajani mukana tallille, joka joutui tyytymään tällä kertaa pelkkään valjastukseen ja puskassa kyykkimiseen. Valjastus sujui Ollilta melkein kuin vanhalta tekijältä. Lili oli kovin vihaisen ja tympääntyneen oloinen katoksella, mutta saatiinhan ne korvat sojottamaan myös eteenpäin ajaessa. Aluksi kamera ja musta hahmo meinasi pelottaa, koska olisihan ne voineet ihan hyvin syödä pikku Lilin yhtenä palana. Niihin totuttiin ja pysähdyttiin pariin otteeseen viereen, jotta saadaan myös paikallaan olo kuvia.
Lilillä meinasi olla paineita koko ajolenkin ajan. Ei auttanut hölkkääminen edestakaisin pitkin suoraa. Tietenkin se olisi halunnut vain mennä kovempaa ja kovempaa, mutta suunnitelmaan ei kuulunut rälläystä. Löydettiin meille sopiva vauhti, jossa ei kuulunut napsimista jaloista ja ravi oli silloin myöskin puhdasta. Mäen päälle kiivetessä meidän ajatuksia tuli sekoittamaan koira. Lili ei siitä niin välittänyt, mutta sai kuitenkin keskittymisen herpaantumaan eikä käännöksistä meinannut tulla yhtään mitään. Niistäkin selvittiin ja päästiin lähtemään kolmannelle reissulle alaspäin.
Höylättiin suoraa pikkusta vajaa tunti, jolloin käytiin neljä kertaa alhaalla sekä sain Lilin hieman kastumaan. Pienen ajotauon jälkeen huomasin ison eron Lilissä. Sen ravi on mennyt vain parempaan päin, verrattuna siihen mitä se oli aikaisemmilla kerroilla kun ajoin. Lisäksi siinä oli kaikkia pieniä juttuja, jotka huomasin ja nekin oli positiivisia asioita. Nyt näyttää minun mielestäni ainakin hyvältä. Tämmöisiä päiviä voisi olla Lilillä vähän useammin, kun välillä meinaa olla en taho, en jaksa päiviä. Tässäkin tapauksessa Liliä pitää vain ymmärtää, niin kaikki sujuu edes jotenkin.
Lilillä meinasi olla paineita koko ajolenkin ajan. Ei auttanut hölkkääminen edestakaisin pitkin suoraa. Tietenkin se olisi halunnut vain mennä kovempaa ja kovempaa, mutta suunnitelmaan ei kuulunut rälläystä. Löydettiin meille sopiva vauhti, jossa ei kuulunut napsimista jaloista ja ravi oli silloin myöskin puhdasta. Mäen päälle kiivetessä meidän ajatuksia tuli sekoittamaan koira. Lili ei siitä niin välittänyt, mutta sai kuitenkin keskittymisen herpaantumaan eikä käännöksistä meinannut tulla yhtään mitään. Niistäkin selvittiin ja päästiin lähtemään kolmannelle reissulle alaspäin.
Höylättiin suoraa pikkusta vajaa tunti, jolloin käytiin neljä kertaa alhaalla sekä sain Lilin hieman kastumaan. Pienen ajotauon jälkeen huomasin ison eron Lilissä. Sen ravi on mennyt vain parempaan päin, verrattuna siihen mitä se oli aikaisemmilla kerroilla kun ajoin. Lisäksi siinä oli kaikkia pieniä juttuja, jotka huomasin ja nekin oli positiivisia asioita. Nyt näyttää minun mielestäni ainakin hyvältä. Tämmöisiä päiviä voisi olla Lilillä vähän useammin, kun välillä meinaa olla en taho, en jaksa päiviä. Tässäkin tapauksessa Liliä pitää vain ymmärtää, niin kaikki sujuu edes jotenkin.
Huippujuoksija Pitska ja Suurjuoksija Pikavippi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti