Pikkusen kellot sekasin

Kai voin käyttää vanhempia ja kesäisempiä kuvia, kun ulkona on jäätävän kylmä tuuli?

Kyllä on keli kylmennyt ja illat hämärtynyt.. Muutama viikko sitten sai jo kaivella toppatakkia varastojen uumenista esiin. Koulussakin marakurssista, toisinsanoen kuramarssista on selvitty ehjin nahoin ja vihdoin ja viimein alkoi lypsylehmä tunnit. Tällä hetkellä minulla on tyhjiä päiviä vähän liikaakin lukujärjestyksessä, mutta voihan sitä aina käyä Lillukkaa ajamassa. 

Käytiin tuossa sunnuntaina Ollin kanssa ajamassa Lili. Siinä oli edellisenä yönä kellon viisarit vaihtaneet paikkaa tunnilla taaksepäin, joten hevoset olivat hieman eri mieltä lenkille lähdöstä, koska ne eivät olleet saaneet heiniä vielä 10 aikaan. Lili oli hieman äksmöks koko ajatuksesta ja yritti hieman tamparoida valjastaessa. Saatiin testata uudet käytetyt koppakärryt, jotka näyttivät todella kiikkeriltä ja korkeilta, mutta ne olivat todella kepeät. Saatiin Lili valjastettua ja Tuomo oli saanut Pipsan valjastettua, joten päästiin lähtemään liikkeelle. Olli päästi Lilin irti päitsistä ja pysäytin Lilin odottamaan, että Olli pääsee kärryille. Hiemanhan se olisi tarha kiinnostanut, kun Vippi sai siellä onnessaan syödä heiniä. Etujalalla ehdittiin hieman kuoppaa kaivaa ja päällä repiä ohjia ennenkö lähdettiin Lahdentietä kohti. 

Ensimmäiset monta kymmentä sataa metriä kävely oli vastahakoista ja selvästi jotain testaamisen tapaista. Suoraa linjaa ei meinannut löytyä ja ohjatkin tuntuivat eri mittaisilta, kun Lili oli kymmenellä eri mutkalla aisojen välissä. Sanoin sille, että ei ne heinät yhtään sen aikaisemmin sieltä tule sun luokse. Ollikin koitti sitä lahjoa kaikin mahdollisin tavoin, mutta ei se mieli muuttunut. Lopulta Lahentien alkumetreillä kävely alkoi sujua ja meneminen oli rentoa ja rauhallista. Pipsa paahtoi mennä edellä höyryjunan lailla, kuten tavallista. Käytiin kääntymässä tien toisessa päässä, jonka jälkeen vauhtia meinasi taas löytyä. Tiet olivat kovin kovia, joten en hirmu mielellään olisi antanut sen hölkätä, mutta välillä oli pakko, että ei ihan jäädä kilometrin päähän Pipsasta. 

Jotain kuvaa nykytilanteestakin

Päätettiin kiertää pellon kautta tallille, saatiin hieman hölkkyytettyä hevosia pellolla. Lilistä huomasi, kun alatielle selvittiin, että jes nyt ollaan menossa kotiin ja saan varmasti heiniä. Toisin kävi, käytiin vielä kerran alhaalla. Hölkkyytettiin niitä alaspäin, ravi oli paljon reippaamman oloista, kuin viime kerralla, kun kävin lilin ajamassa. Takaisinpäin kävelyteltiin ja loppumetreillä alkoi tekemään tiukkaa kävelemisen kanssa. Pipsa meni jossain mutkan takana ja sanoin Lilille että, jos ei kuitenkaan.. Mutta, kun alkoi kavio osoittaa ihan väärään suuntaan väärässä korkeudessa ja parin pukin ja potkaisu uhkailujen jälkeen, se sai tahtonsa läpi, kun en asialle ehtinyt mitään tekemään. Loppumatka käveltiin katokselle. Se sai mashia, kun kamat oli otettu pois. Eihän se minulta maistunut, Ollin pitelemästä sankosta se oli paljon parempaa.