Teen nyt joka viikko jonkun erikoisemman postauksen, mutta yhtenä viikkona tulee kolme postausta.
Tässä tallipojan tapasen näkökulma tästä kaikesta.
Raveissa välttelen hevosia, koska ne näyttävät häijyiltä, myös ne pienet pyöreät ponit. Olenkohan ollut liikaa Pipsan seurassa, koska sekin välttelee poneja. Tämän tallin hevoset ovat poikkeus. Ne ovat sympaattisia persoonia ja suurinpiirtein mukavia. Hevoset ovat aikaa vieviä ja niihin menee rahaa paljon.
Raviurheilu on veikkauksen pelinä ihan menevä. On siinä muutakin, se on mukavampaa kuin ratsuhömpötykset, ainakin ajatuksen tasolla. Jos pitäisi joskus harrastaa jompaa kumpaa, valitsisin mielummin raviurheilun. Siinä on enemmän vauhtia, tunnelma on erilainen ja kaikki missä saa olla renkaiden päällä on paljon mukavampaa.
Suosikki hevoseni on Lili. Se on söpö, kiva ja ihana sekä hyvin lapsellinen. Sitä on helppo käsitellä sekä yleensä ajaa. Olen oppinut Lilin avulla valjastuksen, harjaamisen, taluttamisen, päävehkeiden laiton ja ajamisen paremmin. Lilissä on myös yksi ärsyttävä puoli.. Se pärskii pureksitut porkkanat ja mehut naamalle.
Ajaminen on mukavaa, mutta vauhdin säätely on hankalaa, koska jos käsi liikahtaa liikaa väärään suuntaan niin hevonen saattaa mennä kovempaa, ylös, alas, oikeelle tai vasemmalle. Valjastuksessa hankalinta on päävehkeiden laitto. Helpointa on laittaa kärryt ja remmit kiinni sekä jesaria potkuremmiin. Mutta kaikista helpointa on katsoa vierestä kun Saana valjastaa hevosen.
Tunnelma ravipaikalla on perinteinen, tulee mieleen, että tätä on tehty kauan ja tullaan myös tekemään kauan. Hevoset ovat hieman sekopäitä raveissa eli siis, ne ei pysy paikallaan, eikä aina juokse, ei juo eikä tee sitä mitä omistaja tahtoo. Joskus ne osaa olla kyllä nätisti, ainakin muutaman minuutin. Matkat ovat kivoja, paitsi poikkeuksena Lappeenrannan reissu, se on yhtä istumista.
♥: Olli
Lappeenrannan reissulta #selfie Pipsan kanssa.
