Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin ja samalla tallin nuorimmainen kääntyi kolmevuotiaaksi. Tämähän tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa aloiteltiin tutustuminen isompien tyttöjen hommiin, eli ratsastus asioihin. Ensimmäisellä kerralla annettiin Lilin tutustua satulaan ja haistella sitä. Siinä ei ollut mitään pelottavaa Lilin mielestä, mutta hieman alkoi epäilyttämään, kun satula laitettiin selkään. Vyön kiristäminen on aina yhtä inhottavaa ja tyhmää Lilin mielestä, joten oli se nytkin. Tuolla kerralla ei vielä tehty muuta.
Seuraavalla kerralla laitettiin taas satula selkään ja liikuttelin jalustimia kylkiä pitkin sekä silittelin hieman kädellä joka puolelta. Tästä ei ollut moksiskaan.. Sanoin sitten Ollille, että meneppä toiselle puolelle painattamaan, niin kokeillaan. Siitä ei aluksi tullut oikein mitään, Lili steppasi edestakaisin aina, kun minun jalka osui sen etujalkaan tai kylkeen. Otin korokkeen, jotta turhia pelottavia kosketuksia ei tulisi kylkiin. Näin pääsin pitkästä aikaa roikkumaan jalustimen varaan. Ei montaa minuuttia vielä tällä kertaa. Toinenkin puoli käytiin läpi ja se tuntui olevan hankalampi puoli, mutta harvoinpa sitä siltä puolelta selkään mennään. Se oli sen kerran edistysaskel.
Seuraavalla kerralla aloitin hieman toisella tavalla. Painatin toisella kädellä jalustimesta ja toisella kädellä silittelin kylkeä ja etujalkaa. Se oli Lilin mielestä pelottavaa tai jännää. Pikkuhiljaa kuitenkin alkoi pysymään paikoillaan ja olemaan asian kanssa sujut. Sen jälkeen painatettiin taas molemmilta puolilta. Tällä kerralla taisin lopuksi käydä selässä istumassa jos oikein muistan. Se oli jännä kokemus molemmille, miten milloin tämä räjähtää minun alta pois, kun jännitys oli havaittavissa. En ollut selässä kauaa ja lopetettiin hyvään lopputulokseen.
Viimeisimmällä kerralla ei enää pahemmin alkujuttuja tehty. Painatin hieman aluksi siltä puolelta miltä noustaan selkään. Siitäpä samoilla vauhdeilla selkään istumaan. Laitoin tällä kerralla Lilille suitset, joihin se meinasi vielä hukkua. Oltiin siinä paikoillaan hetki ja odoteltiin, että kaikilla syke menee osittain normaalille tasolle.
Olli otti Lilin narun päähän, kun päästiin ensinnäkin katokselta pois. Sitten lähdettiin kävelemään tietä pitkin. Lili tuntui jännittyneeltä ja kipitti pikkupikku askelilla eteenpäin. Kierrettiin tarhat aluksi, ei kehtaa vielä enempää olla selässä. Sanoin loppu metrien aikana Ollille, että päästä vaan irti, että ei tämä tästä varmaan karkaa. Eihän se karannutkaan, toimi oikein loistavasti ja jarrutkin löytyivät.
Tästä eteenpäin yritän aina silloin tällöin ratsastaa pieniä pätkiä. Kyselin kasvattajalta pikkuisen vinkkejä, miten kannattaa edetä. Muut joilla olen ratsastanut, ovat olleet jykevämpiä ja hieman vanhempia. Jatketaan pysähdyksien harjoittelulla sekä oikean ja vasemman hahmottamisessa. Siitäpä sitten samalla pitäisi uskaltaa jalat laittaa kylkiin kiinni ja toivoa, että hevonen ei lähde alta. Ajan kuluessa sitten matkaa ja aikaa pidemmäksi vähän kerrallaan. Tästä on hyvä jatkaa.
Voiko tyytyväisempi enää hevosesta olla? Lili♥
