Tähän postaukseen sain idean yhtäkkiä, kun juttelin yhtenä iltana kaverilleni ja puhuttiin Pipsasta sekä hevosista ylipäätään. Siinä tuli ilmi Pipsan poni pelko sekä kaikki muut sen kuvittelut ajo- ja ratsastuslenkeillä. Päätin tässä samalla kertoa siitä, kuinka alan kuvittelemaan itsekin Pipsan seurassa kaikkea, jos sekin vain kuvittelee. Osaan siis sulautua liian hyvin hevosen asemaan oli se hevonen kuka vain. Hyvänä esimerkkinä Pipsan kanssa toimii sellainen, kun joku tietty kivi on ollu joka kerta siinä samassa kohti, mutta silti sitä pitää säikähtää silloin tällöin.
Pipsalla on tapana kiertää vesilätäköt kaukaa, paitsi jos niitä ei voi kiertää, niin sitten siitä kävellään yli kyselemättä. Todellisuudessa sieltä vesilätäköstä voi ihan hyvin hyökätä jokin krokotiili tai hai, joka syö pienen ja pyöreän Pipsan hetkessä. Lisäksi kaiken maailman kivet ja kannot ovat myös ihan selvästi karhuja tai jotain muita vähän pienempiä petoja, jotka voi hyökätä Pipsan kimppuun. Itsekin välillä kuvittelen isoimmista kannoista ja kuusen juurista, että ne ovat karhuja. Mutta kertaakaan ne eivät ole hyökänneet miedän päälle, kerta se on ensimmäinenkin.Peikkometsään menevän tien varressa on pari kiveä, joita Nipsu on pelännyt joka kerta. Ne ovat juuri sopivasti osittain pusikon seassa, eli ne näyttää jollekin pedolle. Reaktiona kiveä kohtaan oli hyppy ojan yli, joka teki asiasta vielä jännittävämpää Nipsulle. Pipsalla on joku syy pelätä Vieremän raviradan varrella olevaa sinistä pylvästä, kai se kuvittelee siitäkin jonkun asian, joka voi käydä päälle.. Joka kerta meinataan törmätä Vipin kärryihin, kun se kaartaa sisällepäin siinä kohtaa. Sain menemään sen kerran ohi siitä, ilman hirveää mutkille menemistä, eikä tolppa tosiaankaan tullut sen aidan takaa mihinkään.
Mitä Pipsa näkee ja mitä minä näen
Pipsa näkee lenkillä erittäin paljon asioita, mutta itse en niitä vain huomaa ikinä. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä asiat Pipsan näkökulmasta, ja vieläpä sen ajattelutavalla. Alla olevassa kuvassa näette eron sitä, mitä Pipsa näkee ja mitä minä näen. Hevonen ei näe taakse tai turvan eteen, ilman että se kääntää päätään. Tämä selittää sen, miksi Pipsa yrittää edellä mennessä kääntyä katsomaan taakse, tuleeko Vippi siellä perässä vai ei. Hevoset ovat myös herkkiä reagoimaan näkökentän laidalla tapahtuviin äkillisiin liikkeisiin. Tämä on tullut huomattua moneen otteeseen Pipsan kanssa. Autot on vieläkin pieni ongelma Pipsan kanssa, mutta myös muidenkin kanssa ratsastaessa. Jos huomaan, että auto pysähtyy jo kauempana tai jos se edes mallaa pysähtyvänsä, niin tiedän että siitä ei tulla menemään ohi. Viime maanantaina jouduin Vipin kanssa kääntymään takaisin kotiinpäin, kun auto alkoi pysähtelemään kauempana ja Vippi epäilemään sitä. Kun auto tulee takaapäin, niin ohitus sujuu paljon paremmin. En tiedä, miksikä hevoset kuvittelevat auton. Onhan se ääni tosiaan välillä aika pelottava, että kyllähän se menee jonkun eläimen murinasta. Jotkut ihmettelee välillä tätä mun ajattelukykyä hevosten kanssa. Saattaahan se vaikuttaa, kun äitikin on ollut sellainen ravihevosten kanssa.
Joskus tien laidassa ei tarvitse välttämättä olla mitään, niin silti se kävelee kaula kaarella korvat hörössä ja yrittää lähteä ravaamaan. Joissakin tapauksissa siinä on ollut joku maa kasa tai traktorin kauhalla tehty jälki. Postilaatikot voi ottaa Pipsan sisäänsä tai muuten vaan alkaa liian läheisiksi ajolenkeillä Kaarteenperäntiellä, sekä tietenkin ne lähtevät seuraamaan meitä. Toisinaan mummo pelottelee meitä ajolenkeillä, jos hevoset pysähtelee yhtäkkiä ilman syytä. Ajettiin joskus kauan sitten Pojun kanssa autiotalosta ohi, kun ajettiin sillä kahdestaan. Siitä mummo juttu sai alkunsa, että se asuisi muka siellä talossa ja on näkymätön. Pikkulinnut eivät onneksi aiheuta mitään, jos Pipsa näkee sellaisen, niin se korkeintaan tuijottaa sitä kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti