Pipsan näkökulmasta

Heissan taas kaikille pitkästä aikaa!

Tuli taas se aika päivästä, kun linja-auto ajoi meidän tarhan ohi. Se pysähtyi siihen ja näin, kun Saana jäi sinne tien laitaan. Tajusin samalla sekunnilla, että se tulee tietenkin ajamaan minulla. Viime kerralla se ei tullut ajamaan minua, eikä ollenkaan tallille. Hän käveli tännepäin, mutta meni toisen rakennuksen sisälle. Kohta se sieltä sitten tulikin ja lähti etsimään varmaankin minun valjaitani. Mietin, että olisinko niin kiltti ja antaisin kiinni heti ensimmäisellä yrittämällä. Päätin hieman juksata. Menin hänen luoksensa, mutta juuri kun se oli ottamassa minua päitsistä kiinni, käänisn pääni pois ja lähdin karkuun. Joku toinen samantapainen henkilö antoi porkkanaa sille ja hän yritti uudelleen saada minua kiinni. En voinut vastustaa porkkanaa ja antauduin kiinni. Se, että annan kiinni ei tarkoita sitä, että lähtisin sen mukaan. Jäin seisomaan etujalat suorina paikoilleni. Ei Nipsukaan olisi halunnut lähteä, koska matkalla olisi ollut sähkölanka. Suunnittelimme tämän Nipsun kanssa valmiiksi, ennenkö ihmiset tulivat. Voi ei, nyt ne tajusivat kääntää Nipsun toisin päin ja mennä toista kautta pois katoksesta. Ei sen näin pitänyt mennä... Kai minunkin täytyy tästä lähteä Saanan mukaan, kun tuo toinenkin meni jo. Kuolaimet suuhun ja valjaat ympärille, sekä tietenkin ne renkailla liikkuva vekotin niihin kiinni. Olimme lähtö valmiina. Saana oli kuullut jutta, että olisin ollut kuulema hankala viime kerralla, vaikka en edes ollut. 

Jes, vihdoinkin liikenteeseen, mutta miksi juuri tänne alatielle? En pääse ikinä Vipin ohi, kun ne kiilaa meidät ojan pohjalle, jos edes yritän lähteä ohi. Vippi katsoo minua tosi pahasti, kun menen rinnalle kävelemään. Enkä saa edes ravata, kun pitää kuulema varoa jotain reikiä tiessä. Nipsunkin perässä olevan vekottimen rengas pitää kamalaa ääntä. Yritin vähän väliä tarjota ravia, jos olisin vaikka saanut ravata. Oliko tämä oikeasti näin lyhyt lenkki, olisin halunnut käydä pidemmällä. Meinasimme törmätä Vippiin, kun minua ärsytti se, kun piti tulla käymään tallilla, enkä olisin millään halunnut pysähtyä. Kohta alkoi kuulua kamala paukutus ja hakkaamisen ääni, kun ihmiset rassasivat Nipsun perässä olevan vekottimen rengasta. Matkan teko jatkui onneksi ja pääsimme tielle, jossa tulee aina niitä pelottavia asioita vastaan. Tällä kertaa niitä ei onneksi tullut. Vippi lähti edellä ravaamaan, mutta mun kyytiläinen ei antanut mun ravata niiden reikien takia hirmu mielellään. Näin kaksi reikää tiessä ja rauhotuin kävelemään. Pääsin Vipin rinnalle kävelemään, yritti se katsoa pahasti, mutta en välittänyt siitä. Kävelin johonkin märkään ja lotisevaan kohtaan tiessä. Ei sieltä onneksi hyökännyt mitään leijonaa mun kimppuun. Ylämäen halusin ehdottomasti juosta Vipin perässä, viskelin päätä ja yritin olla tottelematta kuskia. Muutamia reikiä oli ennenkö pääsimme toiselle tielle. Siinä oli jo leveyttä ja pääsin kipittämään Vipin rinnalle, ohi en vielä mennyt. Mutkan tullessa kuskini halusi jättää mut koko porukan perälle, en tykännyt ajatuksesta, joten aloin narskuttamaan hampaita toisen ihmisen korvan juuressa. 

Suora aukeni edessä, mutta ei tullut käskyä, että olisin saanut ravata. Huomasin, että Vippi yritti myös ravata huonolla menestyksellä. Näin tienvarrella lajitoivereita, ei saatu jäädä juttelemaan, vaan matkaa täytyi jatkaa. Kiipesimme mäen ylös, jonka jälkeen näin auton edessä ja jäimme porukan perälle. Sen perässä oli joku umpinainen koppi, olen nähnyt niitä raveissa paljon. Säikähdin sitä hieman ja hain turvaa Nipsun kuskista. Oli hirmu jännää mennä yhden talon ohi. Sen jälkeen vielä postilaatikko vaani minua, menin Vipin taakse piiloon ennenkö se olisi huomannut minut. Jatkoimme kävelemistä, hetken kuluttua käännyimme takaisin ja otin kärkipaikan jonosta. Kohta tulikin toinen auto vastaan, olisi tehnyt mieli vähän testata kuskin taitoja, mutta menin suosiolla ohi. Se sama postilaatikko näki nyt minut ja näytti sille, että kohta se hyökkää ja syö mut. Hidastin aluksi vauhtia, mutta näin parhaaksi kipittää aavistuksen nopeammin ohi. Kaukana näin lajitoverin tarhassa juoksemassa, sitä en pysähtynyt katsomaan, vaan lähempänä pellolla oli paali. Pysähdyin kuin seinään ja odotin, että Vippi menee edelle. Sen jälkeen en antanut enää mennä Vipin edelle tai jos se pääsi edelle, niin otin sen kiinni. Pääsimme sille reikiä täynnä olevalle tielle takaisin. Piti puoliksi metsässä kävellä, että Vippi pääsee edelle tarvittaessa. Kuskini totesti Vipin kuskille, että " epätoivosesti te yritätte edelle mennä " ja se oli totta. Otin ne aina kiinni, kun päästin ne karkuun. Väistelimme reiät ja pääsimme pelottavia asioita täynnä olevalle tielle, nytkään ei onneksi tullut mitään vastaan. Pääsin katokselle ja odotin että Saana saa minut kiinni päitsiin. Se sai minulta kamat pois ja kohta se tunki mun päälle jonkun kimaltavan remmin, josta hän kertoo kohta lisää. Mutta ensikertaan!

♥: Pipsa

Tosiaan ostin Pipsalle synttärilahjaksi rintaremmin. Tilasin sen timanttivarusteet hevosille paikasta, oli sopivan hintainen ja värivalikoimaakin oli. Toimitusaika oli lyhyt sekä palvelu oli muutenkin hyvää.