Pakkas säässä

Hän ei ole vain hevonen.
Hän on minun terapeuttini.
Ylpeys.
Onnelliuus.
Minun paras ystävä.
♥♥♥


 Tänään aamulla meillä kotona mittari näytti -12 astetta ja ulkona oli kyllä aika kylmä. Piti kaivaa toppavaatetta esiin ennenkö lähin hevosten luo. Kokoonpano oli tällä kertaa sellanen että Tuomo ajo Vipillä, Aleksi ajo Nipsulla ja minä ratsastin Pipsan. Sain Pipsan varustoitua ja autoin Aleksia Nipsun kanssa. Pipsa hermoili selkään nousua ja oli muutennii ku lentoon lähössä siinä vaiheessa. Irti ku päästiin ni se rauhottu, lähettiin köpöttelemään Vipin perään. Päätettiin kiertää järvi, tällä kertaa meijät ohitti yks auto eikä muuta liikennettä ollu. Pipsa oli tosi reipas, se ei tykkää vieläkään noista kuolaimista.. Sen huomaa pidättäessä, kun se alkaa repimään ohjia. Yhessä vaiheessa se yritti lähtee viemään, repäs pään alas ja yritti ravata. Paikat jonossa vaihtu koko ajan, yhessä vaiheessa mentiin Pipsan kanssa eelle koko porukasta ja ne sai juosta meijät pariin otteeseen kiinni. Lahentiellä hölkättiin vähän, Pipsa teki sivuloikan tapasen ja tasapaino heitti vähän mut pysyin selässä. Loppumatka tallille suju hyvin. Otin Pipsalta kamat pois ja laitoin loimet sille. Mun rakkauvvella tehty mellavesi ei kelvannu sille. Vein sen sitte tarhaan ja Vipin vein myös. Ensviikonloppuna aattelin olla molempina päivinä hevosten kanssa ja viikolla käyn varmaa kattomassa niitä.




















Äiti sano että tästä tulloo jotennii mieleen tää meijän touhu :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti