Pipsa: Meijän eka yhteinen kahenkeskinen lenkki. Pipsa ihmetteli alkus, että yksinkö tässä pitää lähtee ja vieläpä ilman kärryjä. Pipsa oli tosi reipas, eikä säikkyny yhtään mitään. Kauheesti se töris ja kahteli kaikkee mahollista. Pieniä ravi pätkiä otettiin että pysyin ite lämpimänä. Alas asti ku päästiin niin käännyttiin oikeelle ja siellä oli joku polun tapanen tehty hankeen, joten lähettiin sinne tutkimaan. Eka kerta tais olla Pipsalle ku sitä kautta mentiin takas tallille. Polkupa loppu ja piti hangessa harppoo pari kymmentä metriä, kunnes päästiin maantielle. Pipsa ois halunnu jo tallille takas mut minä aattelin, että käyään alhaalla vielä kerran. Noo se oli keskustelun paikka. Hirveesti sille piti puhua ja selitellä kaikkee että se suostu menemään ja ei säikkyny mitä ois halunnu säikähtää. Tahti meillä oli kolme askelta ja pysähys, joka kesti pisimmillään melkein 5min.. Siinä juttelin sille ja huijasin sen aina uuvelleen liikkeelle, kunnes se lopulta tajus, että alhaalla sitä pittää käyä kääntymässä. Kottiinpäin kipitettiin tulla reippaasti, eikä itellekkää kylmä tullu.
Nipsu: Kylmin reissu kaikista.. Selkään menossa meinasin tippua, rymähin kaulalle makaamaan ku Nipsu teki äkkiliikkeen. Tämän kanssa uskalsin lähtee maantien kautta lahentielle. Tahti ois voinu olla reippaampi, jouvuttiin ravaamaan pikku pätkissä enemmän ku itelle meinas tulla kylmä. Matkan varrella oli kivi... Nipsu teki täyskäännöksen ympäri ja itellä horju tasapaino mutt tartuin satulasta ja harjasta kiinni, pysyin kyyvissä. Käännyttiin tienpäässä takasi, eikä vauhti lisiny yhtään. Pikkuhiljaa aloin lämpiämään selässä mut mitäpä hyötyä siitä oli ku oltiin jo melkein tallilla :D Maantiellä ylämäkeen vauhti kiihty vähäsen mutta hyyty ku tallille tultiin.
Vippi: Päätinpä kokeilla muistaako Vippi vielä tän ratsastushomman ja toimiiko jarrut uusilla kuolaimilla. Laitoin sille satulaa ja totesin Tuomolle, että näin korkeellekko mun pitäs päästä :D Piti ottaa koroke avuks, Vippi ei sanonu selkään menosta mitään ja jarrutki toimi, joten päätin lähtee käymään alatiellä sen kanssa. Pientä epävarmuutta oli alkumatkasta mutta sitten alko sujumaan yhteistyö. Muutamaan otteeseen yritti ravata ja yhelle mehtätiellekkii ois halunnu lähtee rymyämään. Nytte ku tiiän että miten se toimii ratsastaessa, kun edellisenä päivänä ajettu ni uskaltaaha tuon kanssa lähtee pois tallin pihasta. Vipillekkii sai jutella aika paljon ja kateltiin toisiamme aina välillä. Se käveli rennosti ja reippaasti, kylmä ei tullu ja muutenki meni kaikki hyvin. Ylämäkeen annoin ravata ni ton ravi on kyllä ihan eri luokkaa ku muitten. Tuntu siltä että se lähtee alta mut helppo ainaki keventää. Selästäki pääsin alas ilman ongelmia, pusut vaihettiin ja sen jälkeen Vippi pääs syömään heiniä tarhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti