Aamulla en kauheemmin kotona mitään ehtiny tekemään, heräsin aika myöhään ja lähin melkei samantien hevosten luo. Puhistin ja öljysin Vipin ja Pipsan kilpasilat, siinä meni ihan mukavasti yli tunti jonka jälkeen alotin ratsastushommat Vipistä.
Vippi oli innokkaana lähössä töihin, Vipin selkään menoon tarvihen korkokkeen ku toine on liian iso tai minä liian pieni. Katokselta lähettiin rauhallisesti ja meno halut loppu heti alamäkeen ku Vippi tajus että tässä yksin tai oikeestaan kaksin ollaan lähössä. Piti sille aika kamalasti selittää kaikkee, havut oli kivoja ja niin myös ratsastajan jekuttaminen. Jos Vipin ajatuksia vois jotennii arvella ni saattas Vipin mielestä kuulostaa tältä: Ensin otetaan matkaeväät puusta suoraan, jonka jälkeen pikku hiljaa hidastetaan vauhtia ja esitän, että haluan lunta maasta mutta oikeesti käännyn takasi.. Tuommosta meijän meneminen oli alaspäin, muutama askel ja seis. Joka kerta ku pysähyttiin ni se tökkäs mun jalkaa turvalla. No seuraava ihmettelyn aihe oli moto tai ajokone, jompikumpi se siellä metässä oli. Vippiki kuuli sen ja meinas olla vauhtia kääntymisessä. Kotiapäin vauhti oli viis kertaa nopeempaa, koko ajan ois halunnu ravata. Vippi yritti vetää pään alas ja lähtee ravaamaan, ylämäkeen annoin sen ravata, koska tiiän että siinä ainaki saan sen takas käyntiin. Toiselle kierrokselle ei ois millään huvittanu enää lähtee. Aikaa meni mutta sanoin Vipille että mulla on koko päivä aikaa kävellä sun kaa tänne alas. Lopulta pääsimme kääntymään takas ja taas tultiin reippaasti kotiinpäin. Nyt voin sanoo, että kaikkien hevosten laukkaa oon testannu. Vippi halus iha välttämättä laukata ylämäen. Ratsastin sen katokselle ja hoitelin sen tarhaan.
Pipsan kanssa piti kahestaan pärjätä katokselta lähtemisen kanssa. Se suju yllättävän hyvin, laitoin sille lyhyemmän mahavyön, että varmasti tulee kireelle. Selkään kiipesin, Pipsa oli iha rauhassa paikallaan, psytyin jopa kirimään vyön selästä käsin. Kaulalta päitset auki ja matkaan. Vähä samaa vikaa oli myös Pipsassa, ei ois huvittanu alaspäin meneminen. Havut ois sitäki kiinnostanu mutta enemmän ne möröt kiinnosti. Kaikkee se kahteli ja kaikkee se keksi, piti sillekkii jutella ja uskotella että ei siellä oo mitään mitä pitäs pelätä. Pipsa ei tajunnu ekalla kerralla motoa, vaan käänty nätisti takaspäin. Tämän kanssa sama homma, kottiin kauhee kiire ja siinä sivussa piti ehtiä vielä tekemään sivuaskelia, että möröt ei vaan hyökkää.. Mäki ravattiin ylös ja erittäin hitaasti lähettiin uuvelleen alas. Siinä meni oma aikasa ennenkö alhaalla oltiin , yritti matkan aikana kääntyä pari kertaa takas. Tällä kerralla se tajus moton, teki äkkikäännöksen, itellä horjahti tasapaino. Käänsin Pipsan takasi ja jatkettiin niin kauan eteenpäin kunnes annoin luvan kääntyä. Kipitettiin taas kotia päin, mäen päällä oli traktori vastassa, ihmeen hyvin onnistu ohitus. Ratsastin sen katokselle ja hoitelin sen myös tarhaan.
Nipsu oli viimesenä vuorossa, selkään meno on nyt ruennu sujumaan paremmin. Nipsulla ei ollu kyllä kiire mihinkään, maantiellä hiivittiin ja otettiin pari loikkaa takaspäin, kun auto ohitettiin. Nipsu kahteli vaan maisemia ja minä yritin saaha sen kävelemään reippaammin. Taas oli Nipsun kanssa kylmin reissu ja hitain myös. Käännyttiin takas, eikä vauhtia löytyny lisää. Havut kiinnosti myös Nipsua erittäin paljon, vähän ennenkö oltiin maantiellä ni alko löytymään se nopeempi vaihe. Ois halunnu ravata, saatto se kuulla myös jotai ku yhtäkkiä tuli tollane kiire, kyttäs samalla taaksepäin. Ratsasin Nipsun katokselle ja hoitelin sen tarhaan.
Torstai iltana meen hevosten luo tekemään sotasuunnitelmaa perjantaiks ja laittamaan kamoja kasaan. Perjantaina meen ennen 8 aamulla tekemään lettejä hepoille ennenkö lähetään kohti Jyväskylää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti