Vauhdikasta viimeistelyä

Moikka!

Tänään meillä oli suunnitelmissa Pipsan ratsastus sekä Vipin viimeistely huomista starttia varten. Menin klo 11 tallille, keli oli mitä mahtavin. Pipsa näytti tarhassa juuri sille, että se on lähdössä mun mukaan lenkille. Mehän ajettiin eilen pidempi kävelylenkki kärryillä Vipillä ja Pipsalla. Juteltiin siinä jonkun aikaa, jonka jälkeen lähdin Pipsan luokse tarhaan. Lili oli pöllähtäneen näköisenä vastassa, tietenkin heti ensimmäisenä. Pipsa taas oli kahden vaiheella, lähtisikö mukaan vai ei. Sain sen kuitenkin kiinni aika nopeasti, mutta siitä eteenpäin tarvittiin Tuomon apua.

Päästiin laahustamalla katokselle, ja aloin miettimään mitä kaikkea Pipsan päälle laittaisi. Suunnittelin käyväni lahdentiellä, jonka jälkeen ottaisin yhden vedon vielä alhaalta ylös. Laittelin Pipsalle suojat, satulan ja tarvittavat päävehkeet. Tuomo pohti vieressä, tarvitseekohan Pipsa ihan välttämättä himmennintä. Laitoin sen silti, eikä se loppupelissä ollut liikaa. Omat suojavarusteet tuskalla ja työllä päälle, ennen kun kiipesin tikapuiden avulla Pipsan selkään. Tuomo jäi pyydystämään Vippiä, kun lähdimme maantietä kohti.

Pakko myöntää tähän väliin, että mua on ahdistanut ajatus nousta hevosen selkään. Enhän mä ole edes käynyt sen kaatumisen jälkeen hevosen selässä, muutakuin sen, että kiersin Vipillä tarhan sen jälkeen. Eilen illalla mietin, mihin mä itseni oikein laitoin mukaan. Toisaalta luotto Pipsaa kohtaa on suuri, eikä sen selkään meneminen lopulta ahdistanut paljoa. Ensimmäinen alamäki oli vähän jännittämistä, ja asiaa pahenti vain se, että Pipsa teki jo siinä vaiheessa sivuloikan ilman pätevää syytä. Aloin pikkuhiljaa rentoutumaan sekä keskityin olennaiseen. Pipsalla alkoi mielikuvitus luistamaan vähän liiankin nopeasti. Sivuloikan aiheeksi riitti vain tummempi, tai vaaleampi kohta tiessä. 

 Lilin ajokuvat eiliseltä kuvittamassa postausta.

Otettiin muutamat hölkkä pätkät välissä, ja päätin käydä hieman pellolla pyörimässä. Arto sanoi eilen, kun kävi kengittämässä, että duplo kenkä saattaa olla liukas nurmipohjalla, joten sain hieman varoen mennä pellolla. Aloin asettelemaan Pipsaa vasempaan kierrokseen, se alkoi aika äkkiä menemään oikealla tavalla sekä tuntui rennolta. Päätin vaihtaa suuntaa, jolloin se alkoi menemään lapa edellä. Pienen pätkän sain sen menemään edes jotenkin kunnolla, ja vaihdoin sen jälkeen suuntaa. Kokeilin hieman myös ravissa työskentelyä, joka onnistui erittäin hyvin. Olin tyytyväinen Pipsaan, joten lähdettiin takaisin tallille.

Alamäistä se jyrkin epäilytti itseäni eniten, mutta luotin Pipsaan, ja päästiin se hyvin alas. Puolipidätteiden avulla käveltiin koko matka, päänviskely oli tietenkin koko ajan mielessä, mutta siihenkin olen investoinut ratkaisun. Ostin käytetyt thiedeman ohjat. En lopulta tiedä, onko niistä hyötyä, mutta ainakin kokeillaan. Maantiellä näin jo kaukaa, että vastaan on tulossa traktori, joten käänsin Pipsan metsätielle. Eihän se meinannut millään pysyä siellä metsän puolella, kun oli hirveät halut päästä tielle. Lopulta päästiin tallille, ja jäin pyörittelemään sitä tarhojen ympärille.

Tarkoituksena oli odottaa, että Vippi ja Tuomo tulee alatieltä pois, ennen kuin menen ottamaan vetoja. Kuulin, että ne ovat tulossa, joten menin odottamaan ylämäen päälle niitä. Vippi tuli erittäin iloisen ja hengästyneen näköisenä ylös mäkeä. Katsoin, että mitä h*******ä täällä on tapahtunut. Kärryillä ei istu ketään, ja ohjat on vaikka mitenkä päin. Käskin Pipsan ravaamaan takaisin katokselle, jolloin Vippikin päätti tulla kovemmalla vauhdilla ojan yli. Hyppäsin selästä alas, ja laitoin Pipsan kiinni. Vippi tuli puuskuttamaan niskan taakse, eikä ollut lähdössä minnekään. Sain sille päitset päähän, ja revin ohjat auki, kun ne olivat solmussa ja tiukalla.

Talutin Vipin toiseen katokseen, ja menin takaisin Pipsan luokse. Lähdettiin sitten alatielle katsomaan, missä Tuomo on. Kaikeksi onneksi se käveli sieltä takaisin tallille päin, jolloin lähdin takaisin tallille. Vippi näytti sille, että se lähtee katoksineen päivineen meidän perään. Jätin Pipsan katokselle, se ei näyttänyt tietävän mistään mitään. Ohjat oli Vipiltä poikki sekä osa varusteista kierossa, joten mitään vakavaa ei ollut käynyt. Mietin vain, mitä on tapahtunut, ja sainkin kuulla seuraavaksi syyn. Tuomo oli löysäämässä sekkiä, jolloin Vippi oli päättänyt lähteä katselemaan maisemia. Onneksi kaikki hyvin, ja varmaan tulee voitto huomenna, kun tällainen viimeistely takana. 

Kuva kertoo kaiken Vipistä sen jälkeen, kun sain sen kiinni.

Päätin kuitenkin vielä lähteä ottamaan vedon Pipsalla. Päästiin alamäki alas, ilman että kaaduttiin. Ajattelin hölkätä hieman alkumatkasta, jotta se lämpenee vähän vielä. Aloin keräilemään ohjia käsiin sekä miettimään seuraavaa kovempaa vetoa. Lähdettiin reippaasti liikkeelle, Pipsa tuntui todella hyvälle, eikä laukkakaan ollut mielessä. Tietenkin olen vähän kevyessä istunnassa siinä vaiheessa, ja tiedän, että aina on Pipsan kanssa se mahdollisuus, että se säikähtää. No tänään kokeiltiin myös sitä. Oltiin melkein jo suoran toisessa päässä, kun se näki jotain ja hyppäsi metrin sivulle. Multa lähti jalustimet jalasta, ja olin ihan satavarma, että nyt tipun. Päätin kuitenkin, että yritän pysyä täällä. Tartuin kaksin käsin harjaan ja yritin istua syvälle satulaan. Samalla jarrutella astetta pidemmillä ohjilla. Ei auttanut muu, kuin ruveta käyttämään ääniapuja, että sain sen kävelemään. Olihan kyytiä, sain jalustimet jalkaan, ja ravasin vielä pienen pätkän lopuksi. Ratsastin Pipsan katokselle, ja sanoin Tuomolle, että nyt oli lähellä, että olisin maistanut hiekkaa. Nämä meidän viimeistelypäivät on olleet vähän vauhdikkaampia tänä kesänä. Mutta viimeksi tuli voitto, kun meni huonosti viimeistely!