Menin vähän myöhemmin tallille, ja aloin siinä puhdistamaan tarhoja. Sivusilmällä seuraten mitä Nipsu tekee, ja missä se menee. Tällä kertaa porukka ei tullut avustamaan mua, vaikka Vippi kävikin siinä jotain touhuamassa. Hetkellinen opetustuokio Vipin kanssa peruuttamisen suhteen, joka onnistui hyvin ainakin tarhassa. Pipsa katsoi erittäin mustasukkaisena mua, joten kävin leikkimässä myös sen kanssa. Seuraa johtajaa ympäri tarhaa sekä halailua, ja pussailua. Lopuksi Nipsu alkoi olemaan liian läheinen mua kohtaan, joten napautin sitä lavalle narulla, ja sanoin että menisi kauemmaksi, koska tämä on mun alue, johon sä et voi tulla. Se siirtyi puoli metriä sivulle, ja puri huulta sekä katsoi erittäin murhaavasti minua.
Siitä selvinneenä maalasin tallia vielä jonkun aikaa, ennenkö Tuomo tuli. Pääsin seuraamaan taas vaihteeksi kengitystä. Kyllähän tuon homman jo teoriassa osaa, mutta eri asia on se kun sitä alkaa tekemään. Vippi oli vähän hankala kengitettävä, joten jätin kengän laiton väliin. Se ei nähtävästi oikein tykännyt ajatuksesta, joten se nojaili kaikkiin nauruihin koko pään painolla. Kengityksen jälkeen oli hevosilla ja meillä ihmisillä ruokatauko, jonka jälkeen lähdettiin hiitille haapakumpuun.
Pipsan mielestä oltaisiin voitu syödä katoksella, mieluummin kuin laittaa suitsia ja kaikkia muita päähän. Hirvee pälätys kuului, kun yritin puhua ja valittaa Pipsalle sen syömisestä. Huokasin yhdessä välissä syvään, ja sanoin Pipsalle, " Pipsa... sä et ikinä tuu saamaan itelles hyvännäköstä oria, jos sä vaan syöt koko ajan. Että turha meijän on varmaan juhannusyönä katsoa mitään orikuvastoa". Tuomo alkoi nauramaan mun ajatuksille ja Pipsa oli kuin ei olisi mitään kuullutkaan.
Lämmitettiin hevosia muutama kierros, Pipsalla tuntui olevan painetta ohjissa, eikä hölkkääminen olisi kiinnostanut. Voi kun olisi jatkunut nuo menohalut vielä hiitissäkin... Kellähän se tallin kakkonen on hiittien perusteella, no mulla tietenkin. Heti volttauksen jälkeen hävisi paineet ohjista, kaariin jarrutettiin, ja suorilla otettiin Vippi kiinni. Haapakummun radalla on aika jyrkät kaarteet, joten epäiltiin, että Pipsa tarvitsee varmaan polvisuojat. Menohalut loppui ns. loppusuoralla kokonaan, tämä oli ensimmäinen kerta, kun sai pitkin ohjin hölkätä, ja yrittää saada vielä jotain irti. Turhaa siinä yritti enää Vippiä saada kiinni, kun se meni monen metrin päässä meistä. Pipsa ei tuntunut yhtään normaalilta, mutta toivottavasti se nyt juoksisi maanantaina Kuopiossa kunnolla, vaikka lähtö onkin kova.
Illalla hevoset olivat päässeet syömään vihreätä tarhaan. Tässä kuvia, joita Hilja laittoi minulle.
TORSTAI 8.8.
Puuhommia, puuhommia pari tuntia aamusta tarhojen puhdistuksen jälkeen. Ratsasin Pipsan ennen heinien antoa. Tarhasta tulemiseen meni ainakin 10 minuuttia, koska käsijarru jumittui Pipsalla keskelle veräjää. Hain Nipsulle heiniä, että se ei kohta tule sieltä tarhasta pihalle. Houkuttelin vaikka millä Pipsaa pihalle sieltä, mutta turhaan. Lopulta menin kyykkyyn maahan, ja se tuli askel askeleelta pois sieltä. Katoksellekin piti huijata sitä, mutta ei enää ensi kerralla tämä huijaus varmaan toimi.
Pitää Pipsan olla kyllä vuorattu, ennenkö sillä voi lähteä ratsastamaan, tai no voihan sillä ilman lappuja, himmennintä ja martingaalia ratsastaa, mutta sitä ei tiedä mistä itsensä löytää. Lähdettiin lahdentielle, autoja ei onneksi tullut, mutta vauhtia meinasi olla. Tällä kertaa ratsastin gag-kuolaimella, ja huomasi että koko hevonen muuttui sen ansiosta. Ei enää ravailu kiinnostanut niin paljoa, kun teki selväksi, että ei enää ole nivelkuolaimet, joilla ei jarruja löytynyt. Kaiken kukkuraksi yhdellä pellolla oli kauriita. Pipsa tuntui sille, että se leijuu puoliksi ilmassa, sekä paine ohjissa kasvoi. Sitä oltaisiin menty vauhdilla, jos lupa olisi tippunut multa. Enää ei hirveesti mummojakaan näkynyt, mutta kaksi hirmu isoa koiraa tuli vastaan. Niistä ei tullut ongelmia, pienimuotoinen ravi pyrähdys vain. Tultiin hengissä takaisin tallille, ja Pipsa pääsi syömään heiniä tarhaan.
Kävin välissä syömässä, ja ratsastin Vipin sen jälkeen. Sillä ei ollut kiire minnekään, vaan nautittiin lämmöstä ja kesäisestä säästä. Joitakin äkkinäisiä ravi pätkiä otettiin Vipin mieliksi, jonka jälkeen revittiin oksia puista. Kävin ensimmäistä kertaa yksinään Vipin kanssa kävelemässä Kaarteenperäntiellä pitempi matka. Tällä kertaa myös edestä tulevan auton ohittaminen sujui hyvin, koska se ei pysähtynyt. Vippi ei valitettavasti nähnyt kauriita, mutta jotai muuta se metsässä näki, eikä se kertonut että mitä. Vipin kanssa on mukava käydä pitkillä lenkeillä, kun se suostuu kävelemään ja ei kuvittele koko ajan. Ei se haittaa vaikka Pipsa onkin astetta reippaampi ja säikkyy vähän kaikkea, koska se on sopivan haasteellinen mulle. Vipillä ei ole mikään maailman paras tasapaino, kun koko ajan kompastelee, jos se ei keskity täysillä kävelyyn. Lenkki meni muuten hyvin, mutta katokselle tullessa ja suitsia ottaessa Vippi puraisi mua mahasta.. En tiiä oliko leikkimielistä vai ei, mutta sai se siitä palautteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti