Suomen kesä on lyhyt ja vähä luminen... Ainakin täällä tänä päivänä, kun ajettiin hevosia koulun jälkeen. Välillä paistoi aurinko, mutta toisinaan tuli lunta vaakatasossa, tai ainakin melkein. Ajettiin ensin vetoja Vipillä ja Pipsalla. Huijasin Pipsaa, kun otin sitä tarhasta. Hain tallista porkkanan ja odotin veräjällä niin kauan, että se tuli lähemmäs, ja otin sen sitten vasta kiinni. Ajatus tuntui siinä vaiheessa täysin mahdolliselta, että nyt se tulee tarhasta perässä pois, ilman että sitä tarvitsee ajaa sieltä pois. Antohan se kiinni, mutta loppumatka katokselle mentiin pysähdellen. Sain Pipsan valjastettua, ja kokeilin tällä kertaa sille himmennintä, josta ei omasta mielestäni ollut hyötyä. Sain sillä vain Pipsan huonolle tuulelle ja huumorin pois pelistä. Koko reissun ajan meni korvat luimussa, ravisteli päätään ja kuvitteli enemmän kuin yleensä asioita. Pitää ensi kerralla laittaa varmaan katuharja sen turvan päälle, niin ei mummot hyökkää silmille ojasta. Pipsalta otetaan raymondsekki pois ja vaihdetaan se siihen mikä sillä oli aikaisemmin. Alkaa muuten olemaan liikaa kaikkia härpäkkeitä sen päässä.
Käytiin alhaalla kahdesti lämmittämässä hevoset, Pipsa tuntui reippaalle ja ohjissa tuntui pieni paine koko ajan. Tällä kertaa otettiin alaspäin vetoja, koska tie oli pehmeähkö, eikä pitoja saanut kunnolla. Näin päin mentäessä meneminen oli Vipille helpompaa, kuin vastamäkeen meno. Lämmittelyt oli lämmitelty ja siirryttiin ottamaan vetoja. Pipsa oli vielä 100% hallinnassa, vaikka saatiin välillä sätkyjä sivulle päin, vaikka mitään syytä sille ei ollut. Muutamia lyhyitä hallinnassa olevia laukka tai peitsi pätkiä otimme, joiden seurauksena saimme etukengän irti. Olin jo unohtanut, että tarhan kulmatolppa on mun paras kaveri. Meinattiin Pipsan kanssa repästä se mukaan, kun se pysähtyi siihen viereen. Saatiin pieni puun siivu siitä irti, sekä Nipsu säikäytettyä tarhassa. Ei se olisi ensimmäinen kerta ollut, otin joskus sen tolpan Tötterön kanssa mukaani kirjaimellisesti. Viimesiä vetoja ottaessa alkoi Pipsa painamaan ohjille käyntiin siirtyessä, joten jarrutusmatka venyi ja venyi. Totesin Tuomolle, että ei tämä enää niin helppo ajettava ole, kun saa selkä suorana vetää käyntiin siirtyessä. Ymmärtäähän sen, että haluaisi toisen perässä jatkaa juoksemista, kun Vipillä venyi jarrutus vielä pidemmäksi. Ennen riitti, että kolmella sormella veti ohjista, ja heti löytyi hitaampi vaihde. Pipsalla on tapana narskuttaa hampaita ajoreissuilla. Tällä kertaa Tuomo totesi, että Pipsa kuulostaa ihan sammakolle ja alkoi höpöttämään sille jotain saku sammakosta. Koko homman päätteeksi keksin Pipsalle uuden nimen Saku Tyttö. Pipsa ei ajatuksesta pitänyt, joten se yritti esittää erittäin vihaista vielä katoksellakin. Vein sen tarhaan, ja Tuomo kysyi, että ollaanko me Pipsan kanssa vihaisia toisillemme. Omasta mielestä välit oli kunnossa, mutta olimme katsoneet eri suuntiin niin kysyi sen takia.
Käytiin alhaalla kahdesti lämmittämässä hevoset, Pipsa tuntui reippaalle ja ohjissa tuntui pieni paine koko ajan. Tällä kertaa otettiin alaspäin vetoja, koska tie oli pehmeähkö, eikä pitoja saanut kunnolla. Näin päin mentäessä meneminen oli Vipille helpompaa, kuin vastamäkeen meno. Lämmittelyt oli lämmitelty ja siirryttiin ottamaan vetoja. Pipsa oli vielä 100% hallinnassa, vaikka saatiin välillä sätkyjä sivulle päin, vaikka mitään syytä sille ei ollut. Muutamia lyhyitä hallinnassa olevia laukka tai peitsi pätkiä otimme, joiden seurauksena saimme etukengän irti. Olin jo unohtanut, että tarhan kulmatolppa on mun paras kaveri. Meinattiin Pipsan kanssa repästä se mukaan, kun se pysähtyi siihen viereen. Saatiin pieni puun siivu siitä irti, sekä Nipsu säikäytettyä tarhassa. Ei se olisi ensimmäinen kerta ollut, otin joskus sen tolpan Tötterön kanssa mukaani kirjaimellisesti. Viimesiä vetoja ottaessa alkoi Pipsa painamaan ohjille käyntiin siirtyessä, joten jarrutusmatka venyi ja venyi. Totesin Tuomolle, että ei tämä enää niin helppo ajettava ole, kun saa selkä suorana vetää käyntiin siirtyessä. Ymmärtäähän sen, että haluaisi toisen perässä jatkaa juoksemista, kun Vipillä venyi jarrutus vielä pidemmäksi. Ennen riitti, että kolmella sormella veti ohjista, ja heti löytyi hitaampi vaihde. Pipsalla on tapana narskuttaa hampaita ajoreissuilla. Tällä kertaa Tuomo totesi, että Pipsa kuulostaa ihan sammakolle ja alkoi höpöttämään sille jotain saku sammakosta. Koko homman päätteeksi keksin Pipsalle uuden nimen Saku Tyttö. Pipsa ei ajatuksesta pitänyt, joten se yritti esittää erittäin vihaista vielä katoksellakin. Vein sen tarhaan, ja Tuomo kysyi, että ollaanko me Pipsan kanssa vihaisia toisillemme. Omasta mielestä välit oli kunnossa, mutta olimme katsoneet eri suuntiin niin kysyi sen takia.
Pääsin pitkästä aikaa ajamaan Nipsulla, harkitsin tarkkaan, että onko se turvallista lähteä kyytiin. Valjastettiin Nipsu ja lähdettiin ensin käymään alatiellä, kun etsittiin Pipsan kenkää, joka lopulta löytyi vääntyneenä hiekan seasta. Alussa Nipsu tuntui todella laiskalle, eikä maisemat meinanneet millään vaihtua. Koirat antoivat vähän potkua viimeiseen ylämäkeen, ennenkö siirryimme maantielle. Siinä vauhti pääsi taas hieman hiipumaan, mutta lahentiellä pääsimme hölkkäämään. Nipsun ohjia saa tosissaan vetää, että se pysyy ravilla. Haki se sitä edelleenkin, ja itsellä meni aikaa muistellessa, että mitenkäs tällä ajettiinkaan. Matka kääntymispaikkaan sujui yllättävän hyvin hallinnan kanssa, muutamaa naurukohtausta lukuun ottamatta. Takaisinpäin kun tulimme, alkoi Nipsu olemaan sitä mieltä, että tässä voitaisiin kovempaakin mennä. Selkä suorana sain vetää sitäkin, ja lopulta annoin ohjat Tuomolle, koska hallinta hävisi täysin. En kyllä ole hetkeen ajamassa Nipsulla, kun se nytkin vei mua kuin rättiä perässä. Ratsastaminen on toivottavasti helpompaa, ettei se silloin painaisi ja veisi sata nolla mua. Tultiin takaisin tallille ja hoidettiin Nipsu talliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti